Sivut

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ei lausuta niitä sanoja, luetaan vain kirjoista - viestejä ikkunahuurussa.

Rakkaat.

Minulla on ollut ikävä teitä ihania sinisiipiäni.

Olen nyt perhonen purkissa. Katson ulos lukitusta ikkunasta.

Ensimmäinen kotiloma kuukauteen.

Kuukausi osastolla ja tänään takaisin.

Paino noussut kaksi kiloa siinä ajassa.

Olen kovin rikkinäinen.

Lastenpoliklinikka.

13.10.2010 169cm/48kg

Elimistö vaarallisessa ketoosissa. Vakava kalkin puute, se lähti luista.

harva ja hidas EKG. Sydämen häiriintynyt tahti.

En osaa, en tahdo. Pakotetut ruokailut.

Viime viikon torstaina pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ulos. Se pelotti.

En tahdo letkuihin.

Lukittu vessanovi.

F50.

Käsivarsissa avaruus lasipullossa.

Minua ette nää aikoihin.

Olen pahoillani.

7 kommenttia:

  1. Voi ei, kamalaa kuulla tälläisiä uutisia. No, onneksi saat apua, jaksa vain eteenpäin ! Paistaa se aurinko risukasaankin, usko vain. Voimia <3

    VastaaPoista
  2. En osaa muuta sanoa kannustukseksi kuin että voimi ihan suoper paljon!:( ♥

    VastaaPoista
  3. Kouraisi sisältä.
    Paljon voimia. ♥

    Selviät kyllä.

    VastaaPoista
  4. Sä et tiekkää kui kova ikävä on! Koita jaksella sielä ja sulla on mahollisuus nyt parantua tästä<3 Mieti sitä, pliis?

    VastaaPoista

Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?