Sivut

perjantai 17. helmikuuta 2012

Jalanjäljet johtaa

Palaan keskuuteenne rakkaat. En tiedä, mikä siinä on. Kun oikeasti yrittää voida hyvin, hukun ajatuksiini ja putoan.

Tunteet. Voisin sanoa vihaavani niitä. Epätietoisuus. Väärinymmärretyt lauseet. Entiset voisivat hautautua, ei hyppiä silmille jokaisessa välissä.

Pääsin hetkellisesti normaalipainoon ja tipahdin 600g. Anteeksi. Ettehän te halua lukea, en ole enää kalorikeiju ja neuvo teitä kuolemaan.

Olen liian läpinäkyvä ja vihaan sitä. Miten voisin taas peittää kaikki tunteet? Taivaspoika saa minut sekaisin - hän tietää sen.

En tahdo satuttaa ketään, en repiä mukaani, en viedä toisilta. 
En nurkkaan ajaa, en sielua kahlita. 
En kliseisiin hukuttaa, en tunteisiin pakottaa. 
En ahdistaa.

Enkä unohtaa.

Lukitsen vihan, lukitsen pelon, lukitsen katkeruuden, lukitsen rakkauden, lukitsen ilon, lukitsen itseni.

Siitä lähtien kun olen rakkautta ajatellut ja suhteisiin alkanut.

Mikään ei ole ollut minulle.

Olen ollut statussymboli, psykologi, turha, koriste, kertakäyttöesine, leikkikalu, se joka tuo kaiken eteen ja järjestää maailmasi ja jonka kiellät kerta toisensa jälkeen, minähän olen sairas.

Keho, jossa asun ei ole omani. Muiden käsissä. Annan sen teille, se on muiden. Likainen ja revitty. Sinun kertakäyttökamasi, vuokra-dvd ja mielihyväsi. On tehty mitä haluttu, seinälle ripustettu, koskettu kun on huvittanut. Ei suihkuvesi voi viedä likaa, jonka ovat saaneet aikaan ihmisten kädet ja merkityksettömät tunteet. Sanotaan, ruumis on sielusi talo. Tässä talossa, sielu on vieraana, ruumis vuokralla.

Suurinta on koskettaminen ja kun kosketat väärin teet suurimman virheen.
Jos joku opettaisi minut tuntemaan kuten haluaa. Olen sekaisin, enkä tiedä mitkä tunteet ovat oikeita ja sallittuja. 

Hän sanoi etten ole tunteeton, vaan hyvinkin tunteellinen. Kiitos. Joskus olen vain lukossa.

Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki

Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki

Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä

En kehtaa nähdä yhtään ihmistä. Oisko vaikutusta isällä

Tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi

Hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi

Onneksi mul on rakas äiti ja pari muuta

Ja ne on elämä nii paljo et se kuivaa suuta

Fanit tukevat ja toiset panevat maahan

Kiltti Herra Tohtori, eiksjoo että saahan

Tää epävarma ihmisen puolikas päivän namit

Mä kynäni otan käteen, vedän naamaan diapamit

Mutta äiti älä huoli, mä kyllä pärjään

Jos sulta jotain puuttuu, sen mä vaikka kerjään

Mul on olemassa tarpeeks monta syytä että selviin

Koska mä rakastan ja uskon mun unelmiin