Sivut

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Pirstoutunut persoonallisuus

Hyi. Hyi. Hyi. Hyi. Olin pysynyt rajoissa. 200kcl. Omahoitajani maanitteli minut katsomaan elokuvaa. Lattialla sipsikulho. En ollut syönyt sipsiä yli kuukauteen. Otin yhden ja sätin itseäni. Mitä kävi? Omahoitajani tuputti lisää, enemmän. Kaikessa inhossa oli pakko. Muuten se epäilee. 100g enkä voinut missään välissä sylkeä sitä rasvaa pois. Olin pettänyt itseni, pettänyt pahemman kerran. Nyt on vappu.

Ahdistavaa. Munkkeja, simaa, grilliruokaa. Kaikkea epäpuhdasta ja kuvottavaa. Ja minkälaisia ovat kokit? Isoja, pyöreitä naisia, jotka eivät välitä liikakiloistaan. Kuvottaa. Oksettaa ja ahdistaa. Jos kalorit tänään ylittyy... Kulutan kaiken, joka ikisen pois. Pois, pois. Ei saa käydä niin kuin eilen.

Tiedän olevani sekoamassa, enkä tunne mitään.

Tiistain jälkeen en ole kuullut mitään R:stä. Minusta tuntuu, että eristäydyn jälleen... Kaikille puhuminen ahdistaa... Tietenkin minulla on kamala ikävä rakastani. Miksi silti olen niin tyhjä?

Tähän mennessä olen juonut kupin valkoista, mustikkamuffinsilla aromatisoitua teetä ja syönyt 50g italiansalaattia = 61kcl. En anna itseni epäonnistua eilisen jälkeen. Olen turha. Aivan turha...

S tulee kahdelta. Toivon, että päiväni olisi kerrankin mukavampi... 

Minussa on liian monta minua voidakseni järjestää kaikkia virheitä yhteen luonteeseen.

Piirros viime kuun puolelta.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

You are beautiful - Am I really?

Kiitokset Lieslalle ♥
               
"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogspotin näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"


Rakkain lyijykynätyöni viime vuodelta. Piirsin viimeinkin rakastamani bändin kokonaan ♥ the GazettE ♥
25.-29.11.2010 Hyviä muistoja ja niitä kamalia, jotka aiheutti paniikin rikkinäisessä ihmismielessä. Nuorisopsykiatrian osasto, jossa ei oikeasti olisi edes kuvia saanut ottaa. Hah!
Koska harrastin/harrastan emoilua. Kuva joulukuulta 2010. Pitkät poikien paidat suorastaan lyhentää minua!
Ja tämä palkinto lähtee...

Sissille (kesäistä kauneutta niin ulkoa kuin sisältä ♥)
DepressionGirlille (Etkä vikise vastaan! Tiedän sinun olevan kaunis, varsinkin luonteeltasi ♥) 
LEIVINPAPERIlle (koska uskon sinun olevan kaunis, vaikken olekaan nähnyt! ♥ aurat ratkaisevat)

Elämääni vielä sen verran, pieniä palasia vain...

Tuntui omituisen huolettomalta ja tiedän sen hetken olleen harvinainen ja lyhyt. Siinä ajassa neljä suklaisen tahmeaa Fanipalaa ehti kadota kahden pikkuleivän kanssa sisuksiini. Hyvä, etten saanut paniikkia psykologilla. Miksi sillä naisella pitää aina olla jotain herkkuja pöydällä? Söin hieman illallista. 50g seitileike, yritin kaapia kaiken kermakastikkeen pois... yksi peruna ja salaattia = 90kcl. Kulutan ne pois. Lihaskuntoa, sillä eilisen jälkeen jalkani ovat olleet liian kipeät... Saa nähdä uskallanko lähteä lenkille.


Olette ihania lukijat ♥

Piiloudutaan ajatuksilta

"Niin pistä vielä huppu päähän ja peiton alle peukkua imemään! Vähänkö olet lapsellinen nyt!"

Ylireagoin ja panikoin mieshoitajan tullessa huoneeseeni. Olin kai siis nöyryytyksen arvoinenkin... Hävetti.

Omahoitajani palasi töihin. Ensimmäiseksi saan saarnan, kieltäydyn syömästä lasagnea, syön vain salaattia. Teen huoneessani tunnin lihaskuntoa ja luen samalla Marianne Käckon 'Tapa, minut äiti!'-kirjaa. Luettuani kirjan loppuun, vaihdan maantietoon. Ensi viikolla on koe.

150 vatsaa
200 reisilihasliikettä
100 kyykkyä

Kuuden  jälkeen lähden lenkille syötyäni 3/4 omenasta. Suussani pyöri 1/4 omenaa. Juoksin huoneeseeni ja syljin kaiken minkä suustani sain roskikseen. Lenkillä juoksin niin kauan kuin jaksoin, kävelin reippaasti ja juoksin taas. Omahoitaja soitti. Kiristin tahtia ehtiäkseni ennen seitsemää takaisin.

Lisää saarnaa omahoitajalta ja se välikohtaus mieshoitajan tullessa huoneeseen. Annoin itseni hetken levätä ja luin Siskonmakkaroita. Hoitajani pakotti minut iltapalalle. Pöydällä oli iso kasa herkullista pannukakkua... Hapankorppu, juustosiivu. Purin huulta ja leikkasin pienen palan pannukakkua. Kuvotus. Juoksin tekosyyn turvin huoneeseen ja kaiken minkä olin suuhuni tunkenut, syljin roskapönttöön omenamössön seuraksi. Pysyin siis alle 150 kalorissa, syljettyäni ties kuinka paljon ruokaa, mitä en tosiaan ollut vielä niellyt. Eilisen syömiset: 1 3/4 omenaa, kurkkutomaattisalaattia, 2dl mehukeittoa, teetä.

Huoneeseen.

Haluan nuo jalat. Ja sukkahousut.
100 reisilihasta
150 vatsaa
50 kyykkyä
60 pohjelihasta

Samalla luin Siskonmakkaroita. Nukkumaan 23:00 ja heräsin 4:45 enkä saanut enää unta. Nousin seisomaan ja luin Siskonmakkaroita.

6:45 aamupalalle. Vähän salaattia, 1dl sokeritonta mustikkamehukeittoa ja kuppi teetä. Vielä on lupa syödä 150 kaloria.

Nuorisokodin psykologille 13:00. Taidan olla tyytyväinen itseeni hetkellisesti.


Vielä saavutan tavoitteeni.
Korjaus eiliseen; 48kg toukokuun puoleen väliin mennessä.
P.S: 32 ihanaa lukijaa ♥

torstai 28. huhtikuuta 2011

Ryömii

Ryömii aivoissani, selkärankaa pitkin alas ympäri kehoa. Ahdistus, jota ei heti tunne, ennen kuin se on jo vallassa...

Mietin sitä aikaa, kun masennukseni ei ollut niin paha. Joskus neljännellä luokalla olin iloinen pieni tyttö. Kaikki katosi niin nopeasti... Olinhan silloinkin yksinäinen, kävin psykologilla ja sain raivokohtauksia... Silloin kuitenkin elin ja hymyilin useammin. Mitä olen nyt? Surkea ja säälittävä ihmisriekale liian kaukaisella ajatusmaailmalla, tietämättömyydellä ja turhilla unelmilla. Jalat arvilla. Pitkähihaisia ja kynsikkäitä käsivarsien peittona... Eikä minusta mitään tulekaan... Tuntuu kuin kaikki olisi tässä.

Käsissäni maailmani. Suljenko sen nyrkkiini. Rutistanko? Jäljellä murusia menneestä...

Tästä lähtien, en jaksa enää välittää oikein mistään.

Kasa turhuutta, kalorimäärät, itseinho ja veriset jäljet iholla.

Katsokaa, kuinka vahva suojakuoreni on?


Oi teitä lukijoita on jo huimat 29! Olen muuten miettinyt, perustanko valokuvablogin, jonne lisään ottamiani kuvia. Niin itsestäni kuin ajatuksistani. Mitä mieltä olette? Blogi olisi vain kutsutuille sallittu.

Haaveena keijunsiivet - voisitko tappaa minut?

Miten päästin itseni tähän? Olisi pitänyt Tampereella kieltäytyä syömästä... Pidemmistä koneajoista huolimatta. Saatana. Olisi pitänyt mennä lenkille, vaikka kiellettiin. Oli punnitus, 54,9kg. Ei tule kesää.

Jos se ei maanantaina ole 53,3kg vähintään, paastoan seuraavan viikon, enkä välitä, vaikka koneajat menisi. Minua oksettaa. Ja lupasin S:lle syödä lauantaina jäätelön yrittämättä oksentaa sitä, en voi enää perua lupaustani...

Nyt minä sekoan. Luen 'Ihana meri'-kirjaa seisaallaan ja alan samalla tehdä kyykkyjä kun luen. Juon vettä. Aamupalaksi omena. Seuraavan kerran syön ehkä päivällisellä salaattia. Kuudelta lenkille. Illalla ja yöllä lihaskuntoa. Rankaisen itseäni jos lihon.

Jos luen... En istu alas ennen kuin jalat puutuvat...

Olkaa kilttejä... Tappakaa minut...

En jaksa...

Ja tajusin yhden asian. Minä en ole sairas, enkä ole sairas ollutkaan. Minä vain laihdutan.

Vähintään -5kg toukokuun loppuun mennessä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Ethän sinä näe minua?

"Jos et syö, sinulla ei ole koneaikoja. Vaakasi pysyy toimistossa ja punnitus on kahdesti viikossa."

Pakko käyttää pitkähihaisia paitoja ties kuinka kauan...

Eilen minä mietin... Kuinka menisin jonkun kaverin luo kylään. Niiden perheen lääkekaapille. Ottaisin mukaani ja pistäisin varmuuden varalle talteen...

Olisipa vain joku, jonka luo mennä.

Kuorettomia torakoita, ampiaisia ilman pistimiään, liiskattuja hämähäkkejä tien laidalla.

Yksi niistä on eksynyt joukosta.

100 tuuleen puhallettua pientä salaisuutta, joukossa virheitä:

1. 26.9 on syntymäpäiväni.
2. Aurora on kolmas nimeni.
3. Kokoan runokirjaa.
4. Minulla on pikkusisko ja pikkuveli sekä 'isosisko' ja 'pikkusisko'.
5. Seurustelen vakituisesti tytön kanssa, luokittelen itseni lesboksi.
6. Aion lopettaa kuvataidekoulun käytyäni sitä nyt seitsemän vuotta.
7. Olen perfektionisti.
8. Olen kuulemma hyvä koulussa.
9. Ehdoton lempibändini on the GazettE, japanilainen visual kei-yhtye. ♥
10. Toinen lempibändini on The Rasmus.
11. Kuuntelen musiikkia aika laaja-alaisesti, mutta pääasiassa japanilaista ja korealaista sekä muutamia 'emobändejä', joitain artisteja en vaan voi sietää.
12. Lempimaani on Japani.
13. Suurimpia idoleitani ovat the GazettEn kitaristi Aoi (Yuu Shiroyama) ja vokalisti Ruki (Takanori Matsumoto).
14. Pidän myös Japanin katumuodista.
15. Yumachi & Aina ovat suosikkigyarumallini.
16. Lempivärejäni ovat sininen ja musta.
17. Lempiruokani on ramen, japanilainen nuudelikeitto.
18. Tykkään laittaa kynsiäni.
19. Haluaisin hiuspidennykset.
20. Pidän solisluista.
21. Harrastan roolipelaamista.
22. Pidän kirjoittamisesta.
23. ..ja piirtämisestä.
24. ..sekä ompelusta.
25. Neulominenkin sujuu, hieman hitaasti vain.
26. Koen olevani yksinäinen, vaikka minulla on monia kavereita internetin syövereissä.
27. Jos kerron vaikeita asioita itsestäni, useimmiten naurahtelen keventääkseni asiaa, tehdäkseni siitä hyvinkin yksinkertaisen vaikka asia ei ole niin.
28. Olen koukussa itseni satuttamiseen.
29. Rankaisen itseäni jos epäonnistun jossakin, enkä voi sille mitään.
30. Rakastan ja pelkään avaruutta.
31. Haluaisin huulilävistyksen.
32. Luen mielelläni.
33. Lempikirjojani on monia, mutta yksi niistä on Deborah Spungenin 'Nancy'.
34. En pärjää ilman pehmolelujani.
35. Rakkaimpia pehmolelujani on 'Reitakoira', hän muistuttaa minua tyttöystävästäni.
36. Rakastan sadetta.
37. Pelkään auringonvaloa hieman, siksi pidän yleensä huoneeni sälekaihdinverhot kiinni.
38. Mielikuvitukseni on piilopaikkani.
39. Kannan usein piirustuslehtiötäni mukanani.
40. Kiinnyn liian helposti ihmisiin ja suorastaan roikun heissä.
41. Annan ihmisten itse tehdä valintansa, ainakin yritän antaa.
42. Sosiaalinen maailmani on pääasiassa vain tietokoneella, muuten vain istun huoneessani yksin.
43. Meikkaan aika paljon ja laitan hiuksiani silloin kun vain jaksan.
44. Esitän lähes aina pirteämpää kuin oikeasti olen ja useimmiten myös kärsin sen vuoksi...
45. Pidän väljistä, kevyistä vaatteista, mutta myös pillifarkut, minihameet yms. ovat mieleeni.
46. En rakasta mitään itsessäni.
47. Pidän raskaammasta musiikista..
48. ..mutta myös kevyt Japani- tai koreapop on mieleen.
49. Twister on kiva peli.
50. Hiukseni ovat tällä hetkellä mustanruskeat, aion vaalentaa ne.
51. Pidän koruista.
52. Varsinkin erilaisista risteistä ja ketjuista.
53. Uskon kohtaloon.
54. Minulla on 4,4 vuotias afrikkalainen kääpiösiiliherra Suffeli, joka asuu tätini luona, nuorisokodissa kun ei lemmikkejä saa olla..
55. Mielialani vaihtuu helposti.
56. Inhoan vaivaantunutta hiljaisuutta.
57. Mutta pidän muuten hiljaisuudesta.
58. Lempivuodenaikani on syksy.
59. En osaa uida kovin hyvin.
60. En pidä lääkkeistä.
61. Pelkään monia asioita.
62. En luota kovin moniin.
63. Ahdistun jos en osaa selittää tiettyjä asioita.
64. Itken helposti.
65. Tykkään leikkipuistoista.
66. Ja keinumisesta.
67. En uskalla huvipuistoissa mennä hurjimpiin laitteisiin.
68. Muut ovat minulle itseäni tärkeämpiä.
69. Äitini tietää minusta lähes kaiken.
70. Vihaan poliiseja.
71. Itken monien elokuvien aikana.
72. Lempielokuviani ovat Tummien perhosten koti, Titanic, Prinsessa Ruusunen, Kill Bill 1-2 ja monet muut.
73. En katso hirveästi televisiota..
74. ..mutta lempisarjojani ovat True Blood, Vampyyripäiväkirjat, Bones, Supernatural ja House.
75. Inhoan Twilight-sarjaa.
76. Mutta pidän vampyyreista ja muista yliluonnollisista olennoista todella paljon.
77. Luen mangaa.
78. Lempimangojani ovat Death note, Naruto, Gravitation, Loveless ja Oh! My Goddess.
79. Muutun lapselliseksi jos minua uhataan.
80. En aina mieti mitä sanon ja joudun siksi usein vaikeuksiin.
81. Säännöt on tehty rikottaviksi.
82. Horoskooppini on vaaka.
83. Uskon horoskooppeihin ja luen niitä mielelläni.
84. Minulle tulee paha olo jos luen, kuulen tai katson todella tunteellista tekstiä, musiikkia tai elokuvaa.
85. Saatan pyörtyä jos näen paljon verta.
86. Näen joskus kuvittelemani asiat todellisina 'harhoina'.
87. Olen 1,5 vuotta vanhempi kuin pikkuveljeni ja 4,5 vuotta vanhempi kuin pikkusiskoni.
88. Olen siis perheen esikoinen.
89. Monien mielestä vaikutan vanhemmalta kuin olen..
90. ..mutta toisinaan olen kuin viisivuotias, kirjaimellisesti.
91. Kirjoitan tätä blogia kuin päiväkirjaa.
92. Pelkään kuolemaa.
93. Mutta myös suorastaan janoan sitä.
94. Vaihdoin tammikuussa koulua.
95. Pelkään itseäni.
96. Ja peilikuvaani.
97. Olin ennen puheliaampi kuin nykyään.
98. En osaa oksentaa.
99. Meri kiehtoo ja pelottaa minua.
100. Rakastan perhosia.

Kysy, etsi, pyörittele silmiäsi, hauku, huuda, pilkkaa.
Tämä olen minä ja minuna minä pysyn.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tanssia neulamatolla

Minulta kiellettiin ulosmeno eilen illalla. Liian myöhäinen aika muka.

Tahdoin vain pois näiden seinien sisältä. Ahdistaa. Juoksin eteiseen sen sähkölukitun oven luo.

Se oli auki. Ei lukossa. Ovi aukesi ja olin ulkona. Tuntui vapaalta...

Kauan en ehtinyt tienlaitaa pitkin kävellä. Olisin varmaan kävellyt koko yön jos olisin saanut...
Suuttunut hoitaja raahasi minut autoon. Nuorisokodin pihassa en suostunut tulemaan autosta. Kolme hoitajaa raahasi minut huoneeseeni. Minä itkin.

Mehukeittoa. Se oli se ärsyttävä hoitaja. Se toi lääkkeen. Olisin voinut purra sen ranteen verille. Enemmän kuin mielelläni.

Hyperventilointikohtauksia. R ei vastannut soittoon. Soitin äidille ja itkin puhelimeen. Viesti R:ltä. Soitin uudelleen. 

Rakas, minä romahdan...

Loputonta tanssia neulamatolla, joukossa pieniä nauloja, kipua ja kärsimystä. Loppujen lopuksi. En tiedä hätäuloskäyntiä.


P.S: Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudet lukijat ♥ kirjoitan 100 faktaa itsestäni, koska teitä on jo 25! ♥

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Eläväkuollut

Päivät kulkee ohitse liian nopeasti, liian hitaasti ja muuten vain väärällä tavalla. Istun aamuyöstä tietokoneella ja puhun Siskon kanssa itkien.


Minä vain haluaisin kadota, kadota kokonaan... Kadota näkyvistä, kuihtua niin pieneksi... Tahdon pois, tahdon pois vankilastani, tahdon kuolla...

Sattuu liikaa. Eikä kukaan osaa auttaa...


Äänet pään sisältä ja ulkoa. Ne sanovat.
Sinun on kuoltava. Ensin laihdut ainakin kymmenen kiloa ja sitten hyppäät lähimmän junan alle.

Minä itken, itken ja kerron pelkääväni kuolemaa. Ne nauravat.


Raavi. Raavi terävillä kynsilläsi. Puhkaise liian isojen reisiesi iho, toivo, että tulee verta.Verta.
Minä pelkään verta, minä pelkään. Auta...


Typerä lapsi. Kaikki on sinun syytäsi.

Minä itken. Raavin ja itken.

Ei vuoda verta.

Anna minun olla... Ei... Tapa minut... 
Et pysty. Olen kuollut jo.
Kuolleita hyönteisiä, siivettömiä perhosia, jalattomia tuhatjalkaisia. Leijailee tuulessa.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Lapsi leikkipuistojen

Tänäänkin minä keinuin.

Tahtoisin keinua enemmän, koko päivän ja laulaa samalla, vaikka ääneni ei olekaan kaunis.

Tekisi mieli paeta... Menisin aamulla leikkipuistoon pehmoleluni kanssa ja istuisin siellä koko päivän. En lähtisi takaisin nuorisokotiin, enkä antaisi muiden viedä minua sinne...

Kuitenkin niin käy.

Enkö saisi olla hetken vapaa?

Edes hetken...

Oblivion

Pääsiäinen. Pyysin yhtä, ehkä hieman isompaa suklaamunaa, mutta se olisi ainoa. Äitini osti jalkapallon kokoisen suklaamunan ja minä syön sen, vaikka kyyneleet silmissä, koska äitini käytti vähäisiä varojaan niin isoon suklaamunaan.

Aamulla oli viimeinen pakollinen rippikoulun suorittamiseen kuuluva kirkkokäynti. Paluumatkalla kuljimme leikkipuiston ohi. Pienet lapset vanhempineen katsoivat kun juoksin riemuissani leikkikentälle ja keinuin sydämeni kyllyydestä. Äiti seisoi odottamassa ja katsoi hymyillen kun jalkani tavoittelivat taivasta. Pian juoksin äidin luo. Muut vanhemmat katsoivat perääni hämmentyneinä.

Huomenna on palattava nuorisokotiin.

Miksi minusta tuntuu niin yksinäiseltä? Kuin minusta puuttuisi puolet ja enemmänkin. Kuin olisin aivan yksin...
Kolme rakasta ystävääni oli eilen täällä, katsomassa minua. Oli ihana nähdä heitä. Eivätkä he kertoneet, vaikka juoksin kipeällä jalallani.

Miksi minusta tuntuu, ettei kukaan ole valmis kulkemaan satoja kilometrejä tai uhraamaan paljon nähdäkseen minut, saadakseen olla kanssani... Miksi minusta tuntuu, että olen vain taakka ja muualla on paljon parempi kuin kanssani. Kuin kaikki olisi yhtä suurta harhaa ja lumetta...

Ikävöikö kukaan minua niin paljon, että tekisi paljon järjestelyjä päästäkseen luokseni. Minä en tiedä.

Merkityksetön olo... Yksi kivi kiinanmuurista.


Olisiko helpompaa...

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kuin perhosentoukkia

Tukehduttaa.

Kaikki on yhtä harhaa. Hetken luulin jo...

Olen yksin kotona. Ei äitiä rajoittamassa. Kukaan ei käske syömään.

Ahdistus kietoo sydämeni hurjaan pyörteeseen. Minä tukehdun.

Kuristaa.

Liiku. Nyt. Heti.

Ruma, lihava, säälittävä, oksettava, inhottava, raskas, painava, ällöttävä.

Kuole pois.

Tapa minut...

Mieleen pesiytyneet perhosentoukat ottavat nyt ohjat.

Älkää tulko niiden väliin.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Anna minun lentää

"Saanko mennä leikkipuistoon äiti?"
"Saat. Mutta kävellen!" äiti painottaa.

Hetken matkaa minä kävelen aivan rauhallisesti ja kotipihasta päästyäni säntään niin nopeaan juoksuun kuin voin. Pikkusisko tulee perässä. Minä nauran ja hyppään keinulaudalle istumaan.

Me keinumme samaa vauhtia ja kenkiemme hiekkaan kuorrutetut kärjet hipovat taivasta. Riisun hupparini ja annan tuulen tuntua ohuen T-paitani läpi ihollani. Jätin aamulla hiukset harjaamatta. Lyhyet, takkuiset, mustat hiukset tuulta vasten.

Enemmän vauhtia, enemmän. Jalat juoksevat ilmassa ja minä hyppään keinusta liitäen kauas. Putoan jaloilleni ja vajoan polvilleni hieman hengästyneenä. Sydän tykyttää ja minä nauran. Tältäkö tuntuu olla elossa?

Tiedän kuluttaneeni kaloreita. Kuntoilin aamulla salaa kevyen lihaskuntotreenin verran. Ääni huusi kuin syötävä ja olin liian voimaton pistääkseni vastaan. Muut nukkuivat. Heräsin jo puolikahdeksan.

Kaksi litraa mustikkamehukeittoa, puolet kyyneleitä.

Haluan chihuahuan kun muutan vuoden päästä kotiin.

Eilisestä huomiseen ja takaisin

Vartalo vapisee, sydän tykyttää. Huimaa ja hetkeksi kaikki katoaa näkyvistä...

Parveke. Puolikuivat kyyneleet valuvat palelevia poskia pitkin. Äidin kädet ympärilläni. Paksu villakangastakki, huppari, kaksi toppia. Äiti sanoo tuntevansa luuni takin lävitse.

Minussa on liikaa ollakseni tarpeeksi...

Äiti, etkö näe? Tämä ei riitä, tämä ei ole tarpeeksi. Minä en voi lopettaa. Tämä ei riitä.

Muutama kilo pois, ihan vain muutama... 

Sisälläni on vangittu perhonen ruumilliseen vankilaan. Tämä astia on liian iso minulle.

Äiti sanoo, että minulla on syömishäiriö.

En saa liikkua paljoa. Eilen sain mennä kävelylle, äiti antoi luvan. F vei minut leikkipuistoon. Minä keinuin ja kuvittelin olevani lintu. F sanoi, että perhonen on liian hauras elämään.

Tiedän sen.

Auroraperhonen.
52,9

Seronil 10mg.

Mirror on the wall tell another lie
Lie about my age the colour of my eyes
Mirror on the wall show me what it's like
Staring at a face that greets you with a smile
Mirror on the wall tell me how it feels
Being satisfied feeling good inside
Mirror on the wall show me what it's like
Loving someone so it makes you wanna cry

Tell another story tell me not to worry

Let me find a reason
Tell me that I'm good just the way I am

Tell another story with happy ending

Tell me not to worry
Keep on pretendingTell me there's a sky outside the window
Tell me there is light behind the door

Have a little mercy

Don't let me break up
Say that it's all over before I wake up
Let me fall asleep
I must have been dreaming after all
Have a little mercy

Mirror on the wall tell another lie

Lie about my age the colour of my eyes
Mirror on the wall show me what it's like
Staring at a face that greets you with a smile
Have a little mercy

Don't let me break up

Say that it's all over before I wake up
Let me fall asleep
I must have been dreaming after all
Have a little mercy

Lauri Ylönen - Have a little mercy

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kaikki kaatuu

Rakkaat lukijat, nyt on ilmennyt pahemmanlaatuinen ongelma. Tästä blogista tietää ihmiset, jotka eivät rehellisesti saisi. Minun on pakko muuttaa tämä blogi vain kutsutuille lukijoille sallituksi. En halua, että SOSIAALIVIRASTO KUULEE JOKA IKISEN ONGELMANI TÄTINI SUUSTA. Ystävät. JOS haluatte jatkaa lukijoina, lisätkää tähän merkintään sähköpostiosoitteenne. Pistän pian pystyyn toisen blogin, johon osoitteita voi jatkossa käydä laittamassa. Minua ahdistaa tällainen pakkosyöttö ja rajoitukset. VAIN KOSKA YRITÄN SELVIYTYÄ BLOGINI AVULLA. Laittakaa siis mahdollisimman nopeasti osoitteita jos haluatte lukea tätä. Tällä hetkellä tämä blogi näkyy vielä, muttei kauaa. Toivon, että mahdollisimman moni seuraisi, olette aivan ihania ♥ en julkaise sähköpostiosoitteen sisältäviä kommentteja. Lisään lukijoiksi vain ne, jotka laittavat sähköpostinsa tähän.

Rakkaudella Aurora.

//EDIT: Vaihdoin blogin osoitteen ja päätin avata tämän kuitenkin kaikille. Jos tulee hätätila uudelleen, suljen tämän taas kutsutuille sallituksi kunnes keksin tavan pysyä piilossa.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Nollapisteeseen

Purkitettujen perhosten, vangittujen sielujen valtakunta. Siellä minä mielessäni elän, enkä pääse pois...

Aamupaino 53,6kg.

"Onpa kiva pömppä Aurora hahaha! Ollaan samiksia!"

Syvä hiljaisuus. Tärisen ja puren huultani. Katson hapankorppua, jonka aioin syödä. Lasken sen pöydälle ja juoksen ylös kyyneleet silmissä. Ei riitä, ei riitä, ei riitä. 550 x-hyppyä. Sain ennen iltapalaa käydä vain 15 minuutin lenkillä. Helvetin koti-ilta. Istu ilmassa seinää vasten, jalat 90 asteen kulmassa. Niin kauan kuin jaksat. Kipu juoksi pitkin jalkoja. Reisiä särkee. Hoover, niin kauan kuin jaksat. Vajosin mahalleni. Kyyneleitä silmäkulmissa. En luovuta. Se oli kolmas kerta tässä kuussa, kun tuo sama nuori sanoi tuon saman kamalan lauseen. En ole samanlainen kuin hän!


jogurtti 150g = 120kcl
spaghettia ja tilkka jauhelihakastiketta = 380kcl
pieni lepuska = 80kcl
=580kcl

15min hölkkää, 30min lihaskuntoa.

580kcl-130kcl-90kcl=360kcl

Sg-dieetin 4. päivä onnistui. Miinuksella 1320 (-1320kcl)

Tänään Tampereelle. Äiti hakee junalla. Pikkusisko ja -velikin on mukana. En katkaise dieettiäni, kulutan ylimääräiset pois.

Tuntuu kuin minua ei olisi... Kuin olisin kadonnut kaiken muun alle... Kuin millään ei olisi merkitystä... Sumeaa...

Yhdeltä on psykiatrinen lääkäri. Saan ehkä lääkkeet masennukseeni. Eilen melkein retkahdin illalla... Pää alkaa olla niin sekaisin, etten kohta saa käsitystö, kuka minä edes enää olen...

Saldo loppui. Ei voi enää vastata viesteihin. R sai minut tänään hymyilemään kun heräsin, kaksi lauseenpalasta riittää. Kiitos rakas.

Silti minuun sattuu...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Liikaa unhoitettuja ajatuksia

Se on liikaa. Etkö tajua? L-i-i-k-a-a. Se putoaa. Putoaa. Enkä minä päätä sitä. Joku vain tahtoo puolestani.

Vai olenko lapsellinen?

Kolmas postaus tänään. Olen pahoillani jos tekstini ovat pitkästyttäviä tai vain nauratte, koska valitan niin paljon. En vain voi tälle mitään. Olenko oikeasti terve, niin kuin hoitajat väittävät, vai saavatko normaalit nuoret paniikin kun vaaka ei käynnisty minuutin sisällä. Tarkistetaan onko patterit loppu ja purraan huulta kun huomataan, että se vain käynnistyi hitaasti. On tämäkin päivä... Seuraavaksi ei kuitenkaan astuta vaa'alle, koska se tietenkin on noussut, päivän aikana nousee. Ihan normaalia.


Söit KAKSI helvetin isoa annosta spaghettia, onneksi pienellä kastikemäärällä, mutta ajattelitko kuinka paljon lempiruuassasi, pastassa on hiilihydraatteja?! Ja kaloreja!

Ei, en ajatellut. Minulla oli nälkä ja nyt tuo ääni huutaa ja kiroaa. Tänään lenkille, 1,5 tuntia ainakin, kevyttä hölkkää, ettei hengästy liikaa, muuten laihtuu väärästä paikasta. Ensin laihdutaan läskeistä, sitten vasta liioista lihaksista. Minulle nauretaan, tiedän sen. Nauretaan, koska olen säälittävä, nauretaan, koska kukaan ei oikeasti tiedä, mitä pääni sisällä on.

En edes minä itse.

Voi luoja kuinka säälittävä olet, Aurora... 

Tämän päivän kalorimäärä: 450kcl. Ja tuohan putoaa. Ihan varmana. Kulutan yli puolet pois. Lihakset painaa enemmän kuin läski. Hmm. Tarkoitukseni on pudottaa vaa'an numeroa, koska se saa oloni ahdistuneeksi. Huono homma jos tulee liikaa lihaksia. En enää tiedä, mitä haluan. Alan olla liian sekaisin tässä kaikessa...

Mitä minä oikein haluan?


Kuva Deviantartista, yhdestä lempipaikastani internetin syövereissä.

Who am I to say?

Love of my life, my soulmate
You're my best friend
Part of me like breathing
Now half of me is left

I don't know anything at all
Who am I to say you love me
I don't know anything at all
And who am I to say you need me

Color me blue I'm lost in you
Don't know why I'm still waiting
Many moons have come and gone
Don't know why I'm still searching

Don't know anything at all
And who am I to say you love me
I don't know anything at all
And who am I to say you need me


Sanot, että nämä kuvaavat sinun ajatuksiasi. Ne kuvaavat myös minun ajatuksiani. Minä yritän olla tekemättä mitään typerää, se on vaikeaa, koska en saa ajatuksistani otetta. Se on vaikeaa, koska en erota, mikä teoistani on typerää, mikä turhaa pakenemista. Vai molempia.

Minä vain pakenen, juoksen karkuun totuuksia, vaikka tiedän, että varmasti melkein jokainen sana suustasi on totta. Minä tiedän tarvitsevani hoitoa ja tiedän olevani heikko. Aiheutan huolta. Tiedän senkin, etten pärjäisi minuutin sadasosaakaan ilman sinua. En silti pakota sinua pysymään vierelläni. Tee se omasta tahdostasi.

En pääse enää mieleeni. Mikä siellä on? Järjestelmällisen kaaoksen keskipiste, jossa kaikki on sekaisin. Joku vika, jota en osaa itse korjata. Kuin kello, joka näyttää väärää aikaa.

Puhki kulutettuja ajatuksenrippeitä rikkinäisessä aivokapasiteetissa, josta on akku lopussa eikä laturia näkyvissä...

Sinä tiedät kuitenkin, että rakastan sinua.
Et ole avuton luonnostaan, minä olen avuton ja saan sinut avuttomaksi.

Anteeksi.

Puolelta toiselle - Älä horjahda?

Tasapainoilen liian ohuella rimalla. Jalat lipsuu koko ajan...

Aamupaino 54,5kg. Terveydenhoitaja haki kesken tunnin (tosin tein töitä opettajienhuoneessa) ja punnitsi minut. Se helvetin ikivanha vaaka näytti 56,5kg.... Toisaalta minulla oli painavat farkut jalassa ja kuulokkeet päässä.

Älä naurata...

Yksi pieni asia vain. Se näytti samaa lukua kuin viimeksi ja viimeksi minulla oli vain legginsit ja tunika päällä kun se paino mitattiin terveydenhoitajalla. Nyt oli painavat farkut ja paksumpi T-paita. Hah. Tiedän, että laihdun. Hyvä vain, että se näytti painavampaa. Enpähän herätä epäilyksiä koulussa...

En pääse tästä enää eroon... Loputon kierre. Pakkomielle. Pakko. Pakko...

Taisin rikkoa kamerani. Se putosi lattialle laukustani. Häpeä. Häpeä. Häpeä. Jos sitä ei saa korjattua... Tarvitsen kameran...

Näin eilen Ain, oli ihana nähdä häntä. Samalla kävelinkin 5km kuvataidekouluun koulusta = -200kcl. Unohdin bussikorttini.

Anteeksi... Olen liian syvällä. En pääse pois... En halua sinuun sattuvan...

Ja silti satutan.

Pyörryttää. Huimaa. On kylmä. Paha olla.

Nestepaasto loppui eilen kun söin 28 tunnin jälkeen pari hapankorppua ja viinirypäleitä = 108kcl

Yöllä tein 45min lihaskuntoa = -100kcl

Eilen siis -1900kcl miinuksella.

Tämä on jo pakkomielle...

Liian syvällä. Auttakaa. Nostakaa ylös.

Ei vastausta.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Pää on kipeä, sisältä pimeä

Jo toinen postaus tänään. Lintsaan juuri ranskantuntia, sillä en pidä opettajan aurasta. Luokassa on yksi. Todella laiha, pitkä ja hento. En kestä katsoa.

Piilota...

Omituinen olo. Ajatukset sumeita ja väsyttää. En ole edes juonut vielä. Johtunee siitä, ettei ole mitään juotavaa. Teen tähän uuden postauksen, jotta kamalat kuvani katoaisivat silmistäni. Umpikuja hahhah.

Niin minulle nauretaan ja niin minä vajoan...


Tahdon kankaita. Tahdon ommella. Tahdon luoda. Tahdon katsella.

Hoitajan valvonnassa saan käyttää saksia, muuten ne pysyvät kiltisti toimistossa. Pääsen jopa yksin lenkille ja viime viikolla olin kaupungilla, kuten kerroinkin. Pelkään koko ajan.

Tässä vaateluonnoksiani.




Viimeisin on rippiasuni luonnos. Siitä puvusta on jo korsetti valmis. Rakastan vaatesuunnittelua.

Siinä on se korsetti (ja minä...) Haluaisin rehellisen kommentin, mitä pidätte?

Kuvita minut unelmiksi

Tarkastelen kyselyä ja huomaan, että täällä tahdotaan minusta eniten kokovartalokuvia. Toiseksi eniten kasvokuvia. Nyt minulla on vain ongelma. Uskallanko paljastaa henkilöllisyyteni täällä. Luultavasti en... Olen pahoillani. Ja noita taidekuvia... Laitan niitä lisää, jos joku haluaa niitä nähdä. Kertokaa toki.

Tässä siis kuvia minusta ja ah läskeistäni, aamupaino 54,8kg. Kuvat ovat lauantailta ja sunnuntailta:


(KUVAT POISTETTU)


Ja loppuun vielä lupaamani taidekuva...

(KUVAT POISTETTU)

Luoja miten häpeän itseäni...
Eilen 30min juoksulenkki ja 30min lihaskuntoa illalla, 90 vatsaa, 40 selkää, 30 pohjelihasliikettä ja 30 kyykkyä. Kaloreita:

pieni rahkapulla = 200kcl
lihapataa 100g = 150kcl
2,5dl lasi rasvatonta maitoa = 50kcl

400kcl-210kcl=190kcl

Enpäs pilannut dieetin kolmatta päivää. Tämä päivä mennäänkin nestepaastolla. Ja tosiaan, jos joku haluaa loput taidekuvat. En uskalla välttämättä niitä tänne laittaa. Kertokaa toki jos haluatte niitä. Ja rohkaiskaa minua, jos tahdotte minun paljastavan kasvoni. Aurora hiljenee nyt. Anteeksi tästä järkyttävästä postauksesta...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Päästäkää pois

Pullo. Pullossa on korkki. Minä olen perhonen lasipullossa.

Päästäkää pois.
Päästäkää pois.
Päästäkää pois.

Pääs...tä..kää.. po..i...s

Sinä tunnet kuinka kaikki hidastuu.
Näet minut viimein ilman verhoa silmien edessä.
Näetkö?

Paitsi, että perhoset ovat minua kauniimpia.

Tahdon vain lopettaa tämän kaiken.
Lopetuksen jälkeen ei aloiteta uudestaan.

Ei olisi ketään, joka aloittaisi.

Anna elämäni vuotaa sormieni välistä...

Valoja pimeisiin päiviin, pimeyttä valoisiin hetkiin

Eilen sain lisää vaatteita. Hoitajani osti. Pillifarkut, pegasos-tunika, ihana punainen paita perhoskuvalla, kirkkaansiniset pitsialusvaatteet, bikinit. Vartalooni en ole tyytyväinen.

Farkut tuumakokoa 27, jotain epäilyttävää pursuu yli. Hyi. Minua oksettaa. Nuo lähtevät.

Kuka pilasi dieettinsä? Perjantaina meni kahdella sadalla yli, lauantaina kolmella sadalla, tänään on mennyt 200kcl. En lannistu. Minä laihdun.

Aamupaino 55,7kg. Masentavaa. R:n kanssa menee ihanasti. täydellisesti. En voi edes kertoa kuinka ihanalta tuntuu. Hassua, silti minulla on paha olo.

Eilen ei ollut niinkään, nyt jälleen masentaa. Rahkapulla. Lenkille, tunnin lenkille ja ihra mäkeen. Sekaisia ajatuksia...

Taaskaan ei kuvasivustot toimi, joten laitan tähän kuvataidetuntien mustetyön


Ja tähän loppuun pieni ilmoitus. Saatte tästä lähtien kysyä minulta IHAN MITÄ TAHANSA kokoan Q&A-postauksen kun kysymyksiä on ainakin 15.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Creative mad

Herään. Sälekaihtimet kiinni kuten yleensä. Minusta ei ole ihana herätä päivänvalon ensimmäisiin säteisiin. Olen hämärän valtakunnan valtiatar.

Aamupaino 54,8kg! Ja pudotusta näkyy. Nyt pitää vain pitää vaaka piilossa uteliailta hoitajilta. Ne voi myöhemmin miettiä, miten olen onnistunut.

Salaisuudet. Kaunis pala universumia...

Näen tänään erään hyvän kaverini. Emme ole nähneet vuoteen. Olen muuttunut paljon. Silti saatan hymyillä tänään. Ehkä vähän. Vatsa ilmoittaa tyhjyydestään ja se saa minut tuntemaan voitonriemua. SG-dieetti alkoi alusta, tänään 400kcl. Onnistun aivan varmasti. Helppoakin helpompaa. Muut menevät liikuntatunnilla uimaan, minä menen kuntosalille ja poljen kuntopyörää niin kauan kuin jaksan. Minua ei saa lannistumaan.

Ei vaikea masennus.
Ei nuorisokoti.
Ei diagnoosit.
Ei pilkka, iva tai nauru.

Ne saa itse nähdä, sitten kun olen onnistunut...
Ellei ne katko siipiäni...
Pari pistoa selkään, pysyykö paikallaan?

Tuleva kesä on saanut luovuuteni jälleen kukkimaan. Vaateluonnoksia, ideoita, piirroksia, runoja. Hassua, tuntuu kuin kuollut minäni yrittäisi herätä.

Nyt en saa selvää itsestäni.

"tämä on pelkkää harhaa typerys. Kohta kaikki on taas pelkkää unelmien tavoittelua. Sinut on tuomittu, tajuatko?"


Se nauraa. Tiedän sen. Tukin korvani. En jaksa kuunnella.

Kuka itkee sängyn alla?

Sielun rikki repivä hiljaisuus. Yksinäisyys.

Unohdin.

Sinä et ymmärrä mitä olen, et tiedä mikä minusta on tulossa.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Pala purkitettua unelmaa

Tässä pala purkitettua unelmaa. Minähän yllän vielä tavoitteeseeni.

Olin tänään DepressionGirlin kanssa kaupungilla. Tutustuimme vasta. Oli ihanaa! Hän piristi minua ja ostimme vaa'at! Aivan loistava ostos ja vain 32,95 euroa. Nyt sitten näin iltapainoni, joka on 55,7kg. Lisäksi on se aika kuukaudesta... Asd. Turvottaa.

Tänään minua hymyilyttää. Kiitos sinulle, joka sait minut tänään hymyilemään. Toivottavasti nähdään pian uudelleen.


P.S: Uusia lukijoita, ihanaa ♥ ja loppuun laitoin kuvan piirroksestani, jonka piirsin ystävälleni. We♥it ei nimittäin toimi tällä koneella. Estot. Mitä pidätte?

Tiedottomuus

Ikävä, joka risteilee aivokapasiteetin koko valtakunnassa.
Tiedottomuus asioista, joita ei voi käsittää.

Kolmas päivä shokin syövereissä. Dieetti katkesi, ruokaa meni. Surumielinen kierre, joka sisälläni velloo.

Virallinen huostaanotto.

En päässytkään vielä luoksesi äiti...

Edessä vielä vuosi nuorisokodissa.

Sydämen verkosto, johon harjoitetaan epävirallista akupunktiota.
Siivet kurottu kärsivien tuskalla kiinni toisiinsa.
Lapsen mieli rikottuna, kuten peilikuvansakin.

Kaksi päivää vapaata koulusta. Jaksaminen kortilla. Pakotin itseni opiskelemaan. En jaksaisi, mutta muuten en saisi poistua ulos... Eilen psykologi. Dissosiatiivinen.

Lääkitystä mietitään... Diagnoosia valmistellaan...

Hoitaja vei kaupungille. Vaatteita. Punamustaruudullinen mekko, kuvioidut mustat sukkahousut. Mahduin koon 34 mekkoon. Haalean taivaansininen toppi, se on hieman väljä.

Joka päivä yli 1200kcl miinuksella.

"Voitko luvata, ettet tapa itseäsi?"

Hetki mietintää. Lupaan psykologille, etten riistä henkeäni.

"Voitko luvata, ettet satuta itseäsi?"

Puren huultani. Pudistan päätäni ja nousen kyyneleet silmissä.

Lopetan kuvataidekoulun. Tästä lähtien piirrän omassa rauhassani.

Omassa maailmassani...


Huomenna alkaa dieetti alusta.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ristiriitojen valtamerellä

Tämä side välillämme on kylmempi kuin ennen. Sinä näet kuinka heikkenet, tunnet sen luissa ja ytimissäsi.

Viikonloppuna ihan liikaa ruokaa, mutta en laske niitä satoja kaloreita. Se oli pieni irtiotto vain.

Eilinen sekoitti sekaiset ajatukseni muutenkin. Asiat, jotka saivat minut huutamaan ja vittuilemaan R:lle.

Kiitos J, jälleen kerran sekoitat elämääni olemuksellasi...
Ja minulla on ongelma. En halua siitä ihmisestä eroon lopullisesti ja tästä sätin itseäni.

Voi kuinka säälittävä olenkaan...


Tulin kouluun 2 tuntia aikaisessa. Lompakko unohtui nuorisokotiin. En osta vaakaa tänään.

Olen ristiriidassa kaiken, eniten itseni kanssa.

Hassusti lämmittää mieltä, vyötäröltä on kadonnut senttejä. 67cm heh.

  • Laihduttamalla.
  • Itseäni satuttamalla.
  • Nälällä.
  • Rääkkäämällä.

Niin tunnen olevani elossa.

Muuten olenkin kuollut ja liian väsynyt tähän noidankehään ympärilläni.

Liian vaikeita kysymyksiä J, liian vaikeita.

Olen suurimmassa umpisolmussa ikinä...



"Minäkin valvon, enkä unta saa.
Elämä moukaroi ja pirstaleina täytät paikan ruudukossa.
Rivi vaakaan, viisi kirjainta.
Elämä lyö sun päätä vastapalloon.
Reilu kauppa: pyörit arpakuutioina pelilaudalla.
Kun sydämesi tiesi sen, olet entinen.
Se meni heittäen ja lukumäärä sen sydänpalasten on tajuton.
Ei ei ei ei ei ei ei ei.
Et ole kadonnut. Sinut näen, mut pian haalistut,
Jos sä unohdut ja olet tilannut vain surua."

- Zen Café - Elämä moukaroi

p.s: mitä pidätte ulkoasun muutoksesta? Voisin sanoa, että edes hieman valoisampi...

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Can you imagine?

Tiedän, etten kuvitelmillanikaan saa sitä mitä eniten haluaisin...

Katson ulos ikkunasta ja vaikka aurinko paistaa olen surullinen.

Tällä kertaa se puhui totta.

Minä en ole mitään.
Enkä tule olemaan.
Monikaan ei oikeasti haluaisi olla ystäväni.

Elämäni on vain yksi suuri surrealistisuuden näyttämö.

Ja minä olen sen kamalin harha.

Tahdon olla perhonen.
Anna minun lentää...

perjantai 8. huhtikuuta 2011

October & April

Jos minä olen lokakuu, joka tuo tullessaan pimeyden ja kylmyyden, sinä olet valoisa huhtikuu ja lämmität sydämeni.

Eilen meni hieman paremmin. Vaikka itsetuhoiset ja kamalat ajatukset eivät kadonneet minnekään, olen sentään hieman tyytyväisempi itseeni. Sattuneista syistä aloitin SG-dieetin vasta eilen ja hyvin onnistui!

100g italianpataa = 200kcl
1 ruisleipä ja vähän päällysteitä = 80kcl
tilkka maitoa = 20kcl
= 300kcl

Enkä edes syönyt ylimääräisiä hedelmiä tai kasviksia. Ups.

Ja eilisen liikunta:

45min hölkkälenkki
1h lihaskuntoa: 50 alavatsaa, 50 ylävatsaa, 50 vinoja vatsalihaksia, 100 selkää, 100 pohjelihasliikettä ja 5min seinää vasten ilmassa istuntaa (tosin minuutin pätkissä)

eli eiliseltä jäi miinukselle noin 1980kcl (-1980kcl)

Tänään tosin tiedän, ettei tuo dieetti välttämättä kestä, sillä tulin 'koti'lomalle. Täällä on pakko syödä... Ne epäilevät muutenkin ihan tarpeeksi...

Tänään olen syönyt tähän mennessä:
1 karjalanpiirakka (...) = 140kcl
2 omenaa = 60kcl
1 banaani = 120kcl

ja kasviksia ja hedelmiä ei laskettu eli 140kcl tällä hetkellä... Menee varmaan yli... Kulutan ne sitten lenkillä pois. Tosin poljin tänää aiemmin kuntopyörää 30min = -200kcl

Ja sitten yksi iloinen asia! Kävin äsken vaa'alla. 55,5kg! Eli jos se paino oli sen 56,8kg viime viikon perjantaiaamuna niin olen laihtunut yli kilon!


Illalla vielä lenkille ruuan jälkeen... Minähän onnistun vaikka väkisin!

Depressiongirl, lähetitkö minulle onnellisen päivän? Kiitos paljon kommentoijille ja haleille ;---; ♥

torstai 7. huhtikuuta 2011

Antakaa uniriepu

Vasen vai oikea?
Oikea.
Maidonvalkea vai revitty?
Revitty.
Pelko vai kipu?
Molemmat.

Ei siihen taulunastalla edes kunnon jälkeä saanut. Edes veri ei vuotanut kuin ihan vähän...

Ehkä minä pelkään. Olen typerin niistä ihmisistä, joita en edes tunne.

Sovitan uimapukua seuraavan kerran sitten kun painan 50kg. Eilinen oli karmea.
Uiminen kuluttaa kaloreita. Ajattelin mennä uimahalliin hoitajan ja B:n kanssa.

En minä näytä hyvältä uimapuvussa. En millään. Hyi. Hyi. Hyi.

Sovituskopista kyyneleet poskillani poistuttua. Hoitaja vei minut takaisin nuorisokotiin. B suuttui, hänkään ei päässyt uimaan. Hän haukkui kuinka säälittävä ja surkea minä olen kun ahdistun yhdestä uimapuvusta ja masennun siitä. Pilasin hänen päivänsä.

Hetkeä myöhemmin juoksin huoneeseeni itkemään. Minusta ei ole mihinkään.

Miten taulunasta raapi, miten hampaat purivat, miten mittanauha ja terävä kynsi painoivat. Kuinka typerä minä olen.

Marttyyri.

Kuinka jäin siitä kiinni, kuinka juoksin tyttöjen vessaan ja pistin oven lukkoon. Kuinka hoitaja tiirikoi lukon auki. Kuinka en halunnut nousta kylpyhuoneen nurkasta. Kuinka kävin hoitajan kimppuun. Kuinka vapisin itku kurkussa lattialla. Kuinka en suostunut nousemaan. Kuinka miesohjaaja tuli paikalle ja loppujen lopuksi retuutti minut huoneeseeni.

EN HALUA ETTÄ YKSIKÄÄN MIES KOSKEE MINUUN.

Niin likainen. Niin likainen. Niin likainen.

Hoitaja sanoo, että ymmärtää kyllä, että minulla on paha olla. Sanoo vain, että se kuuluu murrosikään ihan normaalisti. Toteaa, että onpas painajaiseni kamalia kun kerron niistä. Sanoo minua marttyyriksi ja että olen totaalinen draamakuningatar. Hän poistuu huoneestani ja pudistaa päätään. Tiedän, että hän pitää minua vain naurettavana. Miten nyt tuollaisesta voi suuttua? Minkä takia tuo lapsi ei vain ota asioita toisesta korvasta sisään, toisesta ulos? Eikä ymmärrä mitä tarkoitan kun kiljun haluavani pois.

En minä osaa...

Menen iltapalalle aivan normaalisti. En vastaa yhteenkään kysymykseen.
Minä ahmin. Piirakkaa, leipää, mehukeittoa...
Syötyäni yli 1000 kcl juoksen yläkertaan vessaan ja yritän oksentaa. En onnistu. Joku nuorista kuuli ja valitti hoitajalle. Lääkkeitä ottaessani saan huudot, vaikka sanon etten osannut oksentaa. Minulta tivataan 'miksi?' vastaan inhoavani itseäni, kuinka lihava ja raskas olen. Hoitaja naurahtaa.
"En jaksa keskustella tästä kanssasi, olet ihan normaali."
Eikä hoitaja ymmärrä kun sanon, etten halua olla normaali.

Tämä on turhaa. Psykologinikin on kolme kertaa parempi auttamaan.
Hoitajat vain satuttavat minua sanoillaan ja saavat minut häpeämään itseäni aina vain enemmän.

Puhelu R:n kanssa ennen iltapalaa ei auttanut yhtään. R ei ole kunnossa. Tunnustan satuttaneeni itseäni ja pettäneeni lupaukseni. Loppupuhelun R itkee ja vastaa jokaiseen kysymykseen, ettei tiedä.

Ilman sinua ei ole minuakaan...

Lähetän myöhemmin viestin. Zen Cafen lyriikoita kuinkas muutenkaan. Piha ilman sadettajaa.

Taas olen ripustautunut ihmiseen ja minä olen nöyrä. En vaadi ketään itselleni, vaikken pärjäisikään ilman häntä.


Minä vain tiedän, etten jaksa enää jos menetän sinut.


Tänä aamuna herään ja lasken unettomia tunteja.

23:14-01:05 = 1h 56min
01:33-04:16 = 2h 42min
04:40-06:30 = 1h 50min

=6h 28min

Oho, nukuin jopa yli kuusi tuntia, perin harvinaista.
Tahdon unirievun, sellaisen, jonka kanssa nukuin pienenä.
Tai äidin paidan...


Säälittävä tosiaan.

Äiti, lapsesi on kasvanut kiinni hauraisiin unelmiinsa.
Anteeksi, etten voi elää vain sinun vuoksesi, enkä itsenikään.

Tämä päivä paastoa... Ehkä

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Not so good girl

Eilen oli kamala, masentava aamu ja aamupäivä... Minut haettiin kesken päivän koulusta oltuani terveydenhoitajalla tunnin itkemässä. Nuorisokodissa menin sänkyyni peiton alle enkä halunnut tulla pois. B piristi minua, vaikka en olisi sitä ansainnut. Tietenkin sain kotipäivän lintsaamisesta ja päätin käyttää aikani kuntoiluun. 1h lihaskuntotreeniä ja 2,5km kävelylenkki (olisi ollut pidempi ellei hoitaja olisi kastellut kenkiään, jonka takia piti mennä lyhyempi reitti), josta osan matkaa juoksin. Syömisiä noin 660kcl... En tiedä, kuinka paljon kulutin, toivottavasti edes vähän...

Tänään päätin aloittaa tuon skinny girl-dieetin, mistä niin monissa blogeissa kerrotaan. Toivotaan, että toimii! Vaa'alle pääsen vasta lauantai-aamuna, harmillista. Tänään olen syönyt vähän ruispuuroa ja siinä päällä mehukeittoa = 80kcl.

Toivotaan ettei päivän aikana tule paljoa, toivoisin tulokseksi sen 400kcl ja hedelmiä lisäksi. Tänään uimaan ja kävelemään, pitää muistaa lihaskunnot!

Ja sain jälki-istuntoa, siksi tuo otsikko...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Sieluun kirjattu surusinfonia

Minä lupasin lopettaa lintsaamisen. Ei tulosta.
Minä lupasin parantaa numeroita. Ei tulosta.
Minä lupasin yrittää kaikkeni. Ei tulosta.

Hoitajat eivät pidä laihdutusaikeistani. Ohjaajani vahtii syömistäni. Kaiken minkä suuhuni pistän, kulutan pois.

Mikä tarkoittaa sitä, että minä, joka olen tähän asti VIHANNUT liikuntaa, otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan päivittäisen teholiikunnan.

Tänään kävelemään.

Mikä minua vaivaa? En tiedä mitä haluan, mitä olen. En tiedä miksi tuntuu tällaiselta. En tiedä miksi lopetan puhelun lyhyeen R:n kanssa. En tiedä miksi kaikki tuntuu harmaalta ja ankealta.

Minuun sattuu, enkä tiedä syytä. Mikä minua vaivaa. AHDISTAA.

En jaksanut laittautua tänään, en pystynyt. Kohta minä itken.


Tänään ei sada.
Tänään ei tanssita.

Kuoren hajoittaminen on vaikeaa, jollei tiedä heikointa kohtaa

Päätin kirjoittaa tämän sinulle, suojelusperkele, kommenttina olisi ollut liian pitkä ehkä heh. Jos olet lukenut 'tämä on minun tarinani' osion tuolta päiväkirjani yläpalkista, on ehkä helpompi ymmärtää, mitä selitän. Olin siis 5-vuotias kun minulle annettiin liika vastuuta. Päätin olla vahva ja selvitä. Kasvatin kiusaamisen myötä itselleni niin vahvan kuoren, että vain harvat ovat sen läpäisseet edes vähän. Kuoreni on niin vahva, että olen itsekin toisinaan sen ulkopuolella, aivan kuin lumevahvuudellani olisi oma tahto. Se määrää, kerronko ihmisille mitään vai valehtelenko. Esitänkö vai olenko oma itseni. Kun silloin 2002 päätin olla vahva ja kestää kaiken kunnialla, en tullut ajatelleeksi, kuinka paljon 'vahvuus' voisi painaa. 11-vuotiaana en olisi kirjoittanut minnekään ajatuksiani, kesti puoli vuotta ennen kuin kerroin kenellekään, jos jokin vaivasi minua, edes yksi pieni ajatus. Nykyään, kärsin suojakuorestani, sillä totuuden kertominen on yllättävän vaikeaa. Välillä en tiedä itsekään, esitänkö, vai olenko oma itseni enkä tiedä mitä minä oikeasti olen. Esittämällä vahvaa olen murtanut itseni vuosien saatossa ja kadottanut todellisen minäni kuoreni alle. Liika vahvuus on aina pahasta, sillä loppujen lopuksi ihminen on maailman heikoin olento.

Paljon voimia ja jaksamista sinulle

Ole vahva, mutta älä liikaa. 

maanantai 4. huhtikuuta 2011

0%

Ei olisi pitänyt. Ei olisi pitänyt. Ei olisi pitänyt.

Luin yhden tarinan. Nyt minä itken.

Ja tunnen ahdistuksen niin suurena. Niin suurena, että lakkaan hengittämästä.

Valtava pilvi ympäröi minut kauttaaltaan. Se tunkee silmiini, suuhuni, korviini. Huumaa kärsivällä melodiallaan ja nauraa minulle.

Minä tahdon pois. Pois. Pois. Pois. Pois.

Minä tukehdun omaan elämääni.


Syvällä. Syvemmällä. Pohjalla.

Sadetanssijoita

Minä piirrän jälleen.

Minä katson valkeita seiniä ja ihmisjoukkoja, oikeasti olen muualla.
Silmät suljettuina annan hiljaisten askelieni kulkea pitkin asfalttia. En olet tässä. Nyt taitaa olla ruokatunti.

150g rasvatonta hedelmäjogurttia, 60kcl. Ruokaa tarjolla seuraavan kerran 20:30, pitäisikö syödä? En odota ruokaa. Minulla ei ole nälkä. Ihanan tyhjä olo.

Väsymys painaa silmiäni, vaikka nukuin jopa kahdeksan tuntia painajaistenkin keskellä. Tunnen sen piston sydämessäni vieläkin.

Kuvataidekoulu viideltä, mitähän siitäkin tulee... Jatkanko työtäni, vai maalaanko vain kaiken pahan isolle mustalle pahville? En tosiaankaan tiedä.

Kolmelta nuorisokodin oman psykologin tapaaminen. Terapiaa seonneen lapsen mielelle.

Luuletko, että kerron sinulle mitään?

 Voi kyllä, minun peilini on oikeassa. FAT


Ja taas tein lupauksia.

Ulkona sataa. Kasvot kohti taivasta, tänään tahdon tanssia.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Romahdusvaara

Onpas kummallinen olo... Yhden jälkeen nukkumaan ja heräsin puoli yksitoista - vasta. Edes yksi hyvin nukuttu yö insomnian keskellä.

Jokin silti kalvaa mieltäni ja pahasti. Haluan R:n takaisin tänne, hänen kanssaan on parempi olla...

Nyt ahdistus tekee jälleen pientä ja vähän isompaa pesää sydämeni nurkkaan. Mihin tämä nyt taas on menossa?

Päivää varjostaa paitsi pilvisen sään lisäksi tieto, että tänään pitää palata nuorisokotiin. Juna lähtee kuudelta, luultavasti nukun koko matkan, ehkä.

Jos minä saisin päättää, jäisin vielä tänne, täällä on parempi, vaikka tunnenkin ahdistusta...

Huomenna terapiakerta. Romahduspelko kasvaa.



Inhottava levoton olo. Missään ei tunnu taaskaan hyvältä...

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tasapainoilua

En syö. Syön. En syö. Syön. En syö. Syön...

Annoin itselleni periksi... Nee rikkoi dieettini tuputtamalla minulle Arnoldsin suklaadonitsin. Nyt olen syönyt suklaalevyn, lisäksi täällä piti syödä nakkeja ja ranskalaisia. Voi minua niin hävettää. Paljon rasvaista ruokaa... Hyih.

Toisaalta, harjoitin tunnin lihaskuntoa ja olen kävellyt tänään kaupungilla... Silti kaloreita on tullut ainakin 1200. Jos otan tämän viikonlopun rennommin, ensi viikolla minä oikeasti aion aloittaa matkani kohti siroa hentoutta.

Huomenna näen R:n. Tuntuu niin hyvältä. Hän ei ole minulle vihainen ja näin tänään ystäviä, jotka saivat minut hymyilemään.


Toivottakaa minulle onnea huomiseen.




P.S: kiitos uusille lukijoille, haleille ja kommentoijille, piristätte aina päivääni.    

Elämää pienempiä kysymyksiä

Miksi näin nuorelle ei suoda elämäniloa?

Minä olen kateellinen niin monelle.

Toivon vain, että lauantai menee paremmin ja minulla on hyvä olla R:n kanssa...

Miksi tunnut etäiseltä, vaikka olet kaikkein läheisin?

Veitsenterällä

Toivon aamulla, että ois ilta
Jotta saisin nukkua vain

Huolet tuntuu niin rasittavilta
Mistä mustimmat mietteeni sain?
Miksi tunnen niin kuin tunnen?
Miksi tällaista nyt on tää?
Kaikki johtuuko siitä kun en
Tahdo kestää enempää?
Veitsenterällä
Viiltävin mielin

Paljain jaloin me tanssitaan
Veitsenterällä
Kärkevin kielin
Emme putoa kuitenkaan
Jalkapohjamme verillä aivan
Sydämemme hellinä niin
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin
Toivon muualla, ett' oisin täällä
Että saisin sanoa sen
Kuinka sentin paksulla jäällä
Kanssas kauhulla luistelen
Mutta kun se hetki koittaa
Oman ääneni vaiennan
Halu lähelläs olla voittaa
Kivun kauas karkoitan
Veitsenterällä
Viiltävin mielin
Paljain jaloin me tanssitaan
Veitsenterällä
Kärkevin kielin
Emme putoa kuitenkaan
Jalkapohjamme verillä aivan
Sydämemme hellinä niin
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin

 - Johanna Kurkela - Veitsenterällä

Ikävä

Minulla on ikävä niitä onnellisia päiviä kun olin 4-vuotias ja leikin äidin kanssa.

Minä olen pettänyt kaikki, itsenikin.

R on pettynyt minuun. Minä valehtelin olevani kunnossa, halusin vain säästää hänet tältä kaikelta. Haluan, ettei hän ahdistu takiani.

Silloin kun luulen suojelevani, satutankin eniten... Teenkö enää mitään oikein?

Sydämessäni olen se pieni lapsi, joka puhalteli voikukan untuvia ja keräsi kukkia hymyillen maljakkoon leikittyään hiekkalaatikolla tuntikausia.

Tahdon taas olla kevyt ja hento kuten ennen.

Tänään söin rasvatonta jogurttia myslillä. Ennen iltaa ei yhtäkään ateriaa.

Halaisipa joku minua...