Tiedottomuus

Ikävä, joka risteilee aivokapasiteetin koko valtakunnassa.
Tiedottomuus asioista, joita ei voi käsittää.

Kolmas päivä shokin syövereissä. Dieetti katkesi, ruokaa meni. Surumielinen kierre, joka sisälläni velloo.

Virallinen huostaanotto.

En päässytkään vielä luoksesi äiti...

Edessä vielä vuosi nuorisokodissa.

Sydämen verkosto, johon harjoitetaan epävirallista akupunktiota.
Siivet kurottu kärsivien tuskalla kiinni toisiinsa.
Lapsen mieli rikottuna, kuten peilikuvansakin.

Kaksi päivää vapaata koulusta. Jaksaminen kortilla. Pakotin itseni opiskelemaan. En jaksaisi, mutta muuten en saisi poistua ulos... Eilen psykologi. Dissosiatiivinen.

Lääkitystä mietitään... Diagnoosia valmistellaan...

Hoitaja vei kaupungille. Vaatteita. Punamustaruudullinen mekko, kuvioidut mustat sukkahousut. Mahduin koon 34 mekkoon. Haalean taivaansininen toppi, se on hieman väljä.

Joka päivä yli 1200kcl miinuksella.

"Voitko luvata, ettet tapa itseäsi?"

Hetki mietintää. Lupaan psykologille, etten riistä henkeäni.

"Voitko luvata, ettet satuta itseäsi?"

Puren huultani. Pudistan päätäni ja nousen kyyneleet silmissä.

Lopetan kuvataidekoulun. Tästä lähtien piirrän omassa rauhassani.

Omassa maailmassani...

Huomenna alkaa dieetti alusta.