Puhelin ei soi liian aikaisin

Puhu äänellä jonka kuulen

Se on niin minua.

Kello on kolme enkä tänä yönä käy nukkumaan.

Viimeinen, mitä söin, oli viinirypäle. Minä en enää syö

Vaikka kuinka yrittäisivät. En syö ennen kuin painan 47.

Jääkylmä vesi valuu niskalta lantiolle. Minä hukun ja en kuitenkaan.

Savu maistuu suussa, vaikka sanovat, että pitäisi lopettaa.

raejuustoa ja ananasta = 170kcl
karjalanpiirakka = 120kcl
ruokaa, jossa makaronia, riisiä ja lihaa = 250kcl
viinirypäleitä = 40kcl
muutama salmiakki = 60kcl
sokeritonta mehukeittoa = 18kcl
= 658kcl

Huomenna en enää syö.

Tähän hetkeen kaipaisin jonkun viestin, joka kertoisi, etten sittenkään ole yksin nytkin.

Tässä ruumissa.

Sairas sydän ei lopeta vapinaa.

Anna minulle tähtitaivas ja sen kymmenet painottomat lapset.

Salattuja totuuksia, vain perhoset juovat kahvin tilkalla maitoa

Minä katson reisiäni.

Vihaan itseäni.

Kaikkea vartalossani.

Vihaan itseäni.

Eilen 6km juoksin, kävelin 3km reippaasti. Söin 590kcl

Jalkani ovat niin kipeät, että käveleminenkin sattuu.


Silti kävelen varpaillani.

Kylkiluut näkyvät jo paidan läpi kun vedän vatsani sisään. Hengitän.

Mutta ei se riitä.

Minä en tahdo enää syödä. En pysty. En voi. En tahdo.

Huomisesta eteenpäin minä en enää syö.

Viime yön itkin ja mielessäni kiljuin.

Eikä ketään ollut lohduttamassa.

Kaipaan Sulkaa ja Tähteä.

Kynnet lohkeilevat ja minun on kylmä.

Huomenna ne hakevat minut takaisin nuorisokotiin.

Olen peloissani ja silti en välitä.

En ole polttanut tänään yhtäkään tupakkaa. Ainut mitä minun tekee mieli.

Vaikka tahtoisinkin halauksen.

Tahtoisin tuollaisen.

Kauniin mekon.

Ja kapeat reidet.

Pelkään vihreitä seiniä

Ne tahtovat minut osastolle.

Mutta pelkään vihreitä seiniä ja hiljaisuutta huoneissa.

Sitä lukkoa, jonka hoitaja saa vessanovesta silti auki.

Minä en ole vielä tarpeeksi. En vielä.

Sain Tähdestä ystävän.

Eilen kävelin reippaasti 45 minuuttia.

Söin yhteensä 510kcl eilen, poistin 200kcl

Tänään juoksin 5km ja hölkkäsin ehkä 1,5km.

Söin vähän kaurapuuroa, mutta se on niin vaikeaa.

Pelkään niin paljon, että jalat kaatuvat alta, eikä sydän lopeta vapinaa.

Ikävä kaikkea ja silti ei kuitenkaan muuta kuin eilistä. 

Minä vain mietin, kuinka Sulka voi rakastaa sateessa tanssivaa lasta.

Eilen silti itkin kaksi kyyneltä ilosta.

Pelkään valoa tunnelin päässä

Ja sinne on niin pitkä matka.

Peitä silmäni, etten näkisi huomista

60 sinisiipeä on löytänyt maailmaani. ♥

Kylmä teekuppi sormissa, täynnä kyyneliäni

Aamulla heräsin.

Puhelin soi ja minä vastasin.

Täti itkuisena ja paniikissa. En ole kuullut häntä koskaan tuollaisena.

En minä kuole, en oikeasti. Minä vain poistan ylimääräisen. Ymmärrättekö?

Paino on normaali. Aivan normaali. Siinä on kilo nesteitä ehkä enemmänkin nyt.

Edes se neljällä alkava numero, antakaa edes se minusta...

Itkin paniikissa. Paniikkikohtausta 15 minuuttia.

Hän olisi halunnut hakea minut heti pois.

Minä sanoin miettiväni ja laittavani viestin.

Saldo loppui. Limelle, Sulalle, Ketulle tai tädille ei lähtenyt enää viestejä.

Hiljaisissa huoneissa kuuntelin omia ajatuksiani, minua ja sen siskoja.

Sairailla silmillä katson peilikuvaa, joka peittää kaiken ja tuntee vain kivun pinnallaan.

Viherpirtelö
porkkana
luumu
tonnikalaa
pala kinkkupannaria
= 330kcl

Vielä on syötävä jotain... Ne pakottavat. Vielä en ole oksentanut.

Minulla on niin kurjan lohduton ja yksinäinen olo.

Vain Muw, Sulka, Kelvoton, Lintu ja Rusina käsiini mustalla tussilla kirjattuina lohduttavat.

Ketkä kaikki saan kirjoittaa käsivarteeni? Tahdon nimien kulkevan mukanani. En olisi yksin...

Kuiskatkaa...

 Olenko minä milloinkaan mitään?
   

Mitä minusta jäisi jos pois lähtisit

Selkärankaa, kylkiluita. Lantioluutkin ja rintalastaa. Solisluut.

Minä katsoin peiliin ja siniset kasvit kiemurtelivat ihoni alla kylkiluiden päältä.

Ja kylkiluut tervehtivät minua kalpean ihon alta, lasken ne ilman sormia.

Kaaressa lasketaan nikamia. Keskimmäisistä vain arvauksia.

Mutta minähän painan ihan liikaa.

Teini ja minä olimme kaupungilla. Hän tarjosi minulle jäätelön kun pyysin.

Minä pyysin. Hetki vapautta, ihan hetki vain.

Söin sen mahdollisimman hitaasti. Mansikkavaniljapehmis. En ole syönyt sitä melkein vuoteen.

Minä en oksentanut. Annoin itselleni luvan siihen edes hetkeksi. 300kcl, mutta silti.
 
Sulka ei tahdo koskettaa minua. Tänään minä pelkään, menetänkö taas yhden tunteen?

Minä olen rakastunut Sulkaan.

kurkkua
3 porkkanaa
2 luumua
jäätelö
pieni pala kinkkupannaria
= 435kcl

reipas kävely 50min
spinning 10min
lihaskuntoa 30min
= -369kcl

Sulka on aivan ihana.

Kuudennesta kerroksesta linnutkin putoavat

Minä en syö ennen kuin olen valvonut yön ja silti herännyt aamulla.

Päivällä kissat saavat tonnikalaa jos pyytävät.

Minä tyydyn 50 grammaan kaurapuuroa, mutta tuskin syön sitäkään. Kurkkua on jääkaapissa.

Pannukakku houkuttaa, mutta ei. Huomenna on lupa syödä pala.

Yksi pala.

Silmieni edessä on verho, jota sormeni eivät yksin saa auki...

Sulka tahtoo alkaa silmikseni. Olen sokea itselleni suurentavat linssit verhon edessä.

Kun minä joskus olen liian pieni, pelastatko minut haaksirikolta prinsessamerellä, etten kuihdu käsivarsillesi?

Mutta vasta kun olen liian pieni.

Ei vielä huomenna, eikä edes heinäkuussa.

Mietin...

Uskaltaisinko paljastaa kasvoni jälleen?

Kertokaa sinisiivet, rohkaiskaa. En minä muuten tahdo.

 Tahdon olla huomenna

Pienempi kuin tässä hetkessä 

Pienempi kuin todellisuudessa

Minä nukuin enkä nähnyt unia.

Eiliseltä karkkeja 10 kappaletta, peruna, hieman nakkikastiketta, ananasmurskaa ja kahvia.

Tanssin nauraen päivästä tunnin television edessä.

Keinutin lannetta Jennifer Lopezin mallin mukaan ja vaikkei liikkeet menneet aivan oikein, minä hymyilin ja nauroin. Puoli tuntia ja tunsin kuinka keuhkoni hengittivät itsekseenkin.

Rakastan tanssimista.

Vain kaksi savuketta. Kuppi kahvia tilkalla maitoa.

Napakoru kimalteli pöytälampin luotua valkealle seinälle maailman.

Valot ja minä tanssimme yhdessä ja me kaikki hymyilimme hetken.

Yö särki päätä ja kyyneleet löysivät jälleen tiensä poskilleen. Pienemmäksi.

Nukuin istuallaan.

Aamulla sikiöasennosta herättyäni tunne.

Olenko pienempi kuin eilen?

Sulka loi hymyn hennon kasvoilleni pimeässä ja aamulla. Olenko liian heiveröinen Sulka? Etkö sinä pidäkään minusta?

Aamulla akku oli tyhjä.

Aivan kuin minua paleltaisi.

100 vatsaa
100 reittä
30 pohjetta
30 selkää

Sua odotan, siis näkemiin.
Sinut kätken uniin kauniisiin.
Sinua siis odottamaan jään,
sinusta tarkoituksen hankin elämään.
Aamuyössä aistein auennein,
eilispäivät kaikki talteen vein.
Ne kätkin sydämeen ja jos niillä jotain teen
ne kertoo, niin ne kertoo rakkautein.

Elokuvasta Klaani.

54 kaunista lukijaa ♥

Eniten päivässä minua hymyilyttää kaikkien kuiskaukset ja halaukset.

Hiljaisuudessa seinätkin kuiskivat

Öisiä pahoja sanoja en tarkoittanut kuulevaksi itseäni lukuunottamatta.

Minua oli kaksi ja vain toinen ajatteli.

Kumpikin tahtoi tappaa toisensa, maalata seinät verellä.

Harhakuvitelmilla, joita en tavoita ennen aamun sarastusta.

Joskus kaukaisuudessa. Kuolen unohdettuna.

Hetken ajan tahdon tuntea keveyden.

Vaikka eihän sitä sallita. 

Rikkinäinen vaaka. En olekaan varma luvuista.

Niin minä kuuntelin, kuinka toisten sydämet tukehtuivat ja itkivät kirkuen minulle.

En minä ole ihminen

Suklaapatukka kyyneleiden mukana viemäriin. Paha olo.

Ei minusta voi tuntea alemmuuskompleksia, Sulka kiltti. Olet täydellinen tuollaisena, minä en tällaisena.

Enää en tiedä miten ajatella. 45kg olisi niin ihana...

Ihminen on brutaali ja ajattelematon, typerä olento. En minä ole ihminen. Ihmisen surma on aina ihminen.

Tänään Mustekynä sanoi ihanasti. Hän on mukava ihminen. Kiitos kun piristit päivääni.

Tänään harhoja ja pelkoa maalattuna kivisille seinille.

51 lukijaa. Kiitos ♥

Savuntuoksuinen hengitys ja makeisia roskakorissa

Tänään jäätelöä 150g ja karkkeja. Osan syljin roskakoriin. Oksettaa niin paljon, en voi oksentaa.

Rakastan luita. Tahdon ne näkyviin.

Perhosentoukkia mielessä.

Niistä kasvaa vielä ehjät siivet selkääni.

Tänään vain aivan liikaa pistin suuhuni. Huomenna vähemmän.

Minusta tämä on kaunista.

Jätin Avohaavan. Tahdon olla vapaa. Minua ei saa kontrolloida.


Tänään poltan kolme savuketta putkeen. Rauhoittavaa.


En ole kiltti maalaistyttö.

Lukijoita on jo 50... Ehdottakaa jotain erikoispostausta jos haluatte.
Mitä pidätte uudesta ulkoasusta?

Pelkää pimeää varjot vierellään

10 päivää ilman lääkkeitä. Kuulen enemmän harhoja kuin pitkään aikaan. Iho kaipaa kidutusta. Taistelen mieltäni vastaan. 

Älä tee mitään harkitsematonta.

Olen yksin ja silti tuntuu, että joku muukin on läsnä. Varjoja. Henkiä ja ne tahtovat minut.

Hoitajani lähettää minulle tekstiviestejä, syyllistää ja manipuloi. Auttoi kovasti mielialaa.

Eiliseltä 300kcl suussa. 200kcl päätyi vatsalaukkuun. Juustopastaa 70g ja omena.

Jäisiä ranskalaisia. Juoksin vessaan, työnsin sormet kurkkuun, niin syvälle kuin pystyin, niin kauan. Ja oksensin kahdesti.

En pääse lenkille, ei liikuntaa. Minä lihon.

En syönyt eilen seitsemän jälkeen. Tänään olen syönyt 40g tonnikalaa vedessä. Loput roskikseen. Sormet kurkkuun. Oksensin.

Olen niin kuvottava, että hävettää.

Surrealistisuus

Minä tärisen. Huudan, raivoan, itken, kiljun.

En naura. Kukaan minussa ei naura.

Tällaisella syöttöporsaalla ei ole oikeutta elää. Niin kuvottava, niin rasvainen, niin hyllyvä ja raskas.

Sattuu niin paljon, että tahtoisin vain tukehduttaa itseni niin nopeasti kuin suinkin.

Sanoin typerästi ihmiselle, jota rakastan. Minua hävettää enemmän kuin koskaan. Melkein rikoin kaiken ja nytkin tahdon oksentaa ulos tämän epänormaalin minäni.

Eilen minä söin. Itkin ja söin. Minulla ei ollut nälkä, mutta jokin pakotti syömään. Jäätelöä, kaksi kuppia jogurttia, tonnikalaa, ananasmurskaa. Sattui niin paljon syödä se kaikki ja tahdoin vain oksentaa. Miksen osaa edes puhdistaa itseäni? Miksi olen näin kuvottava, ruma, lihava paska, joka pilaa aina kaiken? Miksi en onnistu, vaikka tahtoisin. Miksi annan kaiken mennä päin helvettiä ja itken perään?


Miksi olen näin heikko?

Nyt en kadota kontrolliani. 48. Haluan edes sen numeron.

leipä ja ohut sipaus tuorejuustolevitettä: 90kcl
pilttimössö: 80kcl
3 (?!) annosta paistettuja nuudeleita ja kanaa: 700kcl (...)
2 omenaa: 80kcl
= 950kcl


TÄMÄ EI TOISTU ENÄÄ.

Vähennän huomenna SG-dieetin rajoihin. Pudotan kesäkuun loppuun mennessä ainakin 4 kiloa pois. Lupasin poppelin haasteeseen 5, yritän ainakin neljä, mieluummin viisi. Minun on pakko onnistua...

Pakko.

Tahdon kauniit luuni silmiini mielestäni.

Olen niin hajalla, niin rikki ja niin väsynyt itseeni.

Eikä minulla ole todellisuutta enää

Enkeleitä, onko heitä?

Ja minä tahdon enkelin luut paistattelemaan auringon hehkussa.

Katson peiliä, tahdon oksentaa. Repiä saksilla kaiken ylimääräisen, kaiken liian. Kaiken sairaan.

Reidet hyllyvät kuin hyytelökakku kuumalla lautasella, vatsa ei ole enää niin kaunis lauta.

Päästin itseni kuukaudessa tähän. Kuinka paljon itseään voi hävetä?

Niin paljon.

Tämä ei saa jatkua näin. Huomenna SG-dieetille.

Napakoru ja huulessa madonna. Omia päätöksiä.

Ikävä Avohaavaa jo nyt.

Karkasin laitoksesta tiistaina.

neljäkymmentäkahdeksan siintää horisontissa.