Sivut

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Hiljaisuudessa seinätkin kuiskivat

Öisiä pahoja sanoja en tarkoittanut kuulevaksi itseäni lukuunottamatta.

Minua oli kaksi ja vain toinen ajatteli.

Kumpikin tahtoi tappaa toisensa, maalata seinät verellä.

Harhakuvitelmilla, joita en tavoita ennen aamun sarastusta.

Joskus kaukaisuudessa. Kuolen unohdettuna.

Hetken ajan tahdon tuntea keveyden.

Vaikka eihän sitä sallita. 

Rikkinäinen vaaka. En olekaan varma luvuista.


Niin minä kuuntelin, kuinka toisten sydämet tukehtuivat ja itkivät kirkuen minulle.

5 kommenttia:

  1. Ehkä saamme sateen vielä.

    Halaus takaisin.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä hirmuisesti! ♥
    Musta sä oot jo nyt täydellinen, upea, kaunis ja siro. :) <3
    Olet ihana persoona, enkä tahdo että sun ajatukset pyörivät vain painon ja syömisen ympärillä.
    Muista: laihdutuskin onnistuu paremmin, jos nautit ruoasta. :)
    Mutta ei sun todellakaan tarvitsisi laihduttaa.

    VastaaPoista
  3. voi kuule SÄ OLET PIENI<3!!! kiitos kommentistas.. niin mä en oikee enää uskolla pitää kuviani :( kjatsotaan jos joskus laitan .t ajusin et oon niin mursu ettei kannata edes julkasta kuvia ku ihmiset tuklee huutasa "just muka anorektikko wannabee.." en ole anorektikko.. tai sanonut edes niin.. olet normaali valas.. :( mutta mm.. säästän mielipahaa jos en laita. ps.oot ihana <3

    VastaaPoista
  4. Sä kirjotat kauniisti. ♥

    Kiitos paljon kommentistasi : ) Paljon voimia sullekkin!

    VastaaPoista
  5. Kiitos tosi ihanasta kommentista, Aurora♥ ! Tosi paljon halauksia ja voimia sinullekin, pikkuinen♥

    VastaaPoista

Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?