Tiedän, etten kuvitelmillanikaan saa sitä mitä eniten haluaisin...
Katson ulos ikkunasta ja vaikka aurinko paistaa olen surullinen.
Tällä kertaa se puhui totta.
Minä en ole mitään.
Enkä tule olemaan.
Monikaan ei oikeasti haluaisi olla ystäväni.
Elämäni on vain yksi suuri surrealistisuuden näyttämö.
Ja minä olen sen kamalin harha.
Tahdon olla perhonen.
Anna minun lentää...
toivottavasti se ajatus ei ihan heti unohdu.
VastaaPoistaminusta saisit ystävän.