Sivut

perjantai 8. huhtikuuta 2011

October & April

Jos minä olen lokakuu, joka tuo tullessaan pimeyden ja kylmyyden, sinä olet valoisa huhtikuu ja lämmität sydämeni.

Eilen meni hieman paremmin. Vaikka itsetuhoiset ja kamalat ajatukset eivät kadonneet minnekään, olen sentään hieman tyytyväisempi itseeni. Sattuneista syistä aloitin SG-dieetin vasta eilen ja hyvin onnistui!

100g italianpataa = 200kcl
1 ruisleipä ja vähän päällysteitä = 80kcl
tilkka maitoa = 20kcl
= 300kcl

Enkä edes syönyt ylimääräisiä hedelmiä tai kasviksia. Ups.

Ja eilisen liikunta:

45min hölkkälenkki
1h lihaskuntoa: 50 alavatsaa, 50 ylävatsaa, 50 vinoja vatsalihaksia, 100 selkää, 100 pohjelihasliikettä ja 5min seinää vasten ilmassa istuntaa (tosin minuutin pätkissä)

eli eiliseltä jäi miinukselle noin 1980kcl (-1980kcl)

Tänään tosin tiedän, ettei tuo dieetti välttämättä kestä, sillä tulin 'koti'lomalle. Täällä on pakko syödä... Ne epäilevät muutenkin ihan tarpeeksi...

Tänään olen syönyt tähän mennessä:
1 karjalanpiirakka (...) = 140kcl
2 omenaa = 60kcl
1 banaani = 120kcl

ja kasviksia ja hedelmiä ei laskettu eli 140kcl tällä hetkellä... Menee varmaan yli... Kulutan ne sitten lenkillä pois. Tosin poljin tänää aiemmin kuntopyörää 30min = -200kcl

Ja sitten yksi iloinen asia! Kävin äsken vaa'alla. 55,5kg! Eli jos se paino oli sen 56,8kg viime viikon perjantaiaamuna niin olen laihtunut yli kilon!


Illalla vielä lenkille ruuan jälkeen... Minähän onnistun vaikka väkisin!

Depressiongirl, lähetitkö minulle onnellisen päivän? Kiitos paljon kommentoijille ja haleille ;---; ♥

3 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet laihtunut ja päiväsi on ollut edellisä parempi!

    Ja sähän onnistut, niin kuin itse totesit!

    Kovasti tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
  2. kiitos, ihana sinä.
    (minusta se ei ole hienoa, että olet laihtunut. se on väärin, ja tiedän että ymmärrät sen joskus.)

    VastaaPoista
  3. DepressionGirl, kai tiedät, että sanoillasi ajat hyvin helposti haavoittuvaa nuorta ihmistä itsetuhoon, -inhoon ja lopulta -murhaan?

    Eräs ystäväni kuoli anoreksiaan.
    Se söi hänet. Söi lihat jo muutenkin hauraan rungon päältä, ja lopuksi herkutteli sydämellä. Niin lääkärit sanoivat ja kääntyivät pois. Tunsikohan hän silloin onnistuneensa, olevansa täydellinen, kuolleena? Tässä maailmassa ei voi olla täydellinen, täydellisyyttä voi tavoitella, mutta siihen ei koskaan itse yllä kuitenkaan.

    Miten sun tyttöystävä suhtautuu sun laihutukseen? Ite en ainakaan olisi iloinen jos mun tyttöystävä laihuttais, koska se saisi miut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi.

    Anoreksia on oikeasti sairaus ja toivottavasti saat siihen apua ja löydät lopulta onnen jostain muusta. Sun tyttöystävä kyllä varmasti rakastaa sua tälläisenäänkin, mutta ennen kun muut voi rakastaa sua, sun pitää oppia rakastamaan itteäsi.

    Haleja.

    VastaaPoista

Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?