Romahdusvaara

Onpas kummallinen olo... Yhden jälkeen nukkumaan ja heräsin puoli yksitoista - vasta. Edes yksi hyvin nukuttu yö insomnian keskellä.

Jokin silti kalvaa mieltäni ja pahasti. Haluan R:n takaisin tänne, hänen kanssaan on parempi olla...

Nyt ahdistus tekee jälleen pientä ja vähän isompaa pesää sydämeni nurkkaan. Mihin tämä nyt taas on menossa?

Päivää varjostaa paitsi pilvisen sään lisäksi tieto, että tänään pitää palata nuorisokotiin. Juna lähtee kuudelta, luultavasti nukun koko matkan, ehkä.

Jos minä saisin päättää, jäisin vielä tänne, täällä on parempi, vaikka tunnenkin ahdistusta...

Huomenna terapiakerta. Romahduspelko kasvaa.

Inhottava levoton olo. Missään ei tunnu taaskaan hyvältä...