Creative mad

Herään. Sälekaihtimet kiinni kuten yleensä. Minusta ei ole ihana herätä päivänvalon ensimmäisiin säteisiin. Olen hämärän valtakunnan valtiatar.

Aamupaino 54,8kg! Ja pudotusta näkyy. Nyt pitää vain pitää vaaka piilossa uteliailta hoitajilta. Ne voi myöhemmin miettiä, miten olen onnistunut.

Salaisuudet. Kaunis pala universumia...

Näen tänään erään hyvän kaverini. Emme ole nähneet vuoteen. Olen muuttunut paljon. Silti saatan hymyillä tänään. Ehkä vähän. Vatsa ilmoittaa tyhjyydestään ja se saa minut tuntemaan voitonriemua. SG-dieetti alkoi alusta, tänään 400kcl. Onnistun aivan varmasti. Helppoakin helpompaa. Muut menevät liikuntatunnilla uimaan, minä menen kuntosalille ja poljen kuntopyörää niin kauan kuin jaksan. Minua ei saa lannistumaan.

Ei vaikea masennus.
Ei nuorisokoti.
Ei diagnoosit.
Ei pilkka, iva tai nauru.

Ne saa itse nähdä, sitten kun olen onnistunut...
Ellei ne katko siipiäni...
Pari pistoa selkään, pysyykö paikallaan?

Tuleva kesä on saanut luovuuteni jälleen kukkimaan. Vaateluonnoksia, ideoita, piirroksia, runoja. Hassua, tuntuu kuin kuollut minäni yrittäisi herätä.

Nyt en saa selvää itsestäni.

"tämä on pelkkää harhaa typerys. Kohta kaikki on taas pelkkää unelmien tavoittelua. Sinut on tuomittu, tajuatko?"

Se nauraa. Tiedän sen. Tukin korvani. En jaksa kuunnella.

Kuka itkee sängyn alla?

Sielun rikki repivä hiljaisuus. Yksinäisyys.

Unohdin.

Sinä et ymmärrä mitä olen, et tiedä mikä minusta on tulossa.