Tahdoin vain pois näiden seinien sisältä. Ahdistaa. Juoksin eteiseen sen sähkölukitun oven luo.
Se oli auki. Ei lukossa. Ovi aukesi ja olin ulkona. Tuntui vapaalta...
Kauan en ehtinyt tienlaitaa pitkin kävellä. Olisin varmaan kävellyt koko yön jos olisin saanut...
Suuttunut hoitaja raahasi minut autoon. Nuorisokodin pihassa en suostunut tulemaan autosta. Kolme hoitajaa raahasi minut huoneeseeni. Minä itkin.
Mehukeittoa. Se oli se ärsyttävä hoitaja. Se toi lääkkeen. Olisin voinut purra sen ranteen verille. Enemmän kuin mielelläni.
Hyperventilointikohtauksia. R ei vastannut soittoon. Soitin äidille ja itkin puhelimeen. Viesti R:ltä. Soitin uudelleen.
Rakas, minä romahdan...
Loputonta tanssia neulamatolla, joukossa pieniä nauloja, kipua ja kärsimystä. Loppujen lopuksi. En tiedä hätäuloskäyntiä.
P.S: Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudet lukijat ♥ kirjoitan 100 faktaa itsestäni, koska teitä on jo 25! ♥
samoin sinulle, olet käynyt läpi niin kovin paljon, luin tarinasi.
VastaaPoista♥
En tiedä minkälaista on tuolla nuorisokodissa, mutta voin kuvitella... Koita jaksaa! <3 Muuta on vaikea sanoa...
VastaaPoistaTsemppiä! ♥
Kiitos kommentista, ja siitä kun äänestit! Olet ihana! <3
Tsemppiä honey ♥ ja voimia! :) tiedän sen tunteen, ku ei voi olla vapaa..
VastaaPoistaKiitos, Aurora (:
VastaaPoista