Sivut

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Eläväkuollut

Päivät kulkee ohitse liian nopeasti, liian hitaasti ja muuten vain väärällä tavalla. Istun aamuyöstä tietokoneella ja puhun Siskon kanssa itkien.


Minä vain haluaisin kadota, kadota kokonaan... Kadota näkyvistä, kuihtua niin pieneksi... Tahdon pois, tahdon pois vankilastani, tahdon kuolla...

Sattuu liikaa. Eikä kukaan osaa auttaa...


Äänet pään sisältä ja ulkoa. Ne sanovat.
Sinun on kuoltava. Ensin laihdut ainakin kymmenen kiloa ja sitten hyppäät lähimmän junan alle.

Minä itken, itken ja kerron pelkääväni kuolemaa. Ne nauravat.


Raavi. Raavi terävillä kynsilläsi. Puhkaise liian isojen reisiesi iho, toivo, että tulee verta.Verta.
Minä pelkään verta, minä pelkään. Auta...


Typerä lapsi. Kaikki on sinun syytäsi.

Minä itken. Raavin ja itken.

Ei vuoda verta.

Anna minun olla... Ei... Tapa minut... 
Et pysty. Olen kuollut jo.
Kuolleita hyönteisiä, siivettömiä perhosia, jalattomia tuhatjalkaisia. Leijailee tuulessa.

5 kommenttia:

  1. Voi sua... :(
    Mä en osaa sanoa mitään...
    Tahdon vain, että joku päivä olisit vielä onnellinen!
    Haleja! ♥

    VastaaPoista
  2. Kamalia ajatuksia sinulla :( Kunpa vaan osaisin sanoa jotain lohduttavaa..

    Voimia ja jaksamisia<3

    VastaaPoista
  3. Menin aivan sanattomaksi luettuani tätä ja muita tekstejäsi :'o
    Jaksamisia sinullekkin ja iso kiitos kommentistasi :)
    Sait uuden lukijan <3

    VastaaPoista
  4. Tekstisi ovat niin.. Kauniita? Voiko näin hirveästä aiheesta sanoa kaunis? No, sitä se kuitenkin on :)

    VastaaPoista
  5. voi kun en osaa sanoa mitään mutta en halua että kukaan ei kuole vaikka oisi vaikeuksia.minullakin on ollut ongelmia ja silloin tuntuu että hauan kuolla olen uhannut murhata itseni mutta en vaan pysty mutta joskus me kaikki kuolemme jopa minä ja sinä:( :( :( :( :( :(

    VastaaPoista

Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?