Pirstoutunut persoonallisuus

Hyi. Hyi. Hyi. Hyi. Olin pysynyt rajoissa. 200kcl. Omahoitajani maanitteli minut katsomaan elokuvaa. Lattialla sipsikulho. En ollut syönyt sipsiä yli kuukauteen. Otin yhden ja sätin itseäni. Mitä kävi? Omahoitajani tuputti lisää, enemmän. Kaikessa inhossa oli pakko. Muuten se epäilee. 100g enkä voinut missään välissä sylkeä sitä rasvaa pois. Olin pettänyt itseni, pettänyt pahemman kerran. Nyt on vappu.

Ahdistavaa. Munkkeja, simaa, grilliruokaa. Kaikkea epäpuhdasta ja kuvottavaa. Ja minkälaisia ovat kokit? Isoja, pyöreitä naisia, jotka eivät välitä liikakiloistaan. Kuvottaa. Oksettaa ja ahdistaa. Jos kalorit tänään ylittyy... Kulutan kaiken, joka ikisen pois. Pois, pois. Ei saa käydä niin kuin eilen.

Tiedän olevani sekoamassa, enkä tunne mitään.

Tiistain jälkeen en ole kuullut mitään R:stä. Minusta tuntuu, että eristäydyn jälleen... Kaikille puhuminen ahdistaa... Tietenkin minulla on kamala ikävä rakastani. Miksi silti olen niin tyhjä?

Tähän mennessä olen juonut kupin valkoista, mustikkamuffinsilla aromatisoitua teetä ja syönyt 50g italiansalaattia = 61kcl. En anna itseni epäonnistua eilisen jälkeen. Olen turha. Aivan turha...

S tulee kahdelta. Toivon, että päiväni olisi kerrankin mukavampi... 

Minussa on liian monta minua voidakseni järjestää kaikkia virheitä yhteen luonteeseen.

Piirros viime kuun puolelta.