Liikaa unhoitettuja ajatuksia

Se on liikaa. Etkö tajua? L-i-i-k-a-a. Se putoaa. Putoaa. Enkä minä päätä sitä. Joku vain tahtoo puolestani.

Vai olenko lapsellinen?

Kolmas postaus tänään. Olen pahoillani jos tekstini ovat pitkästyttäviä tai vain nauratte, koska valitan niin paljon. En vain voi tälle mitään. Olenko oikeasti terve, niin kuin hoitajat väittävät, vai saavatko normaalit nuoret paniikin kun vaaka ei käynnisty minuutin sisällä. Tarkistetaan onko patterit loppu ja purraan huulta kun huomataan, että se vain käynnistyi hitaasti. On tämäkin päivä... Seuraavaksi ei kuitenkaan astuta vaa'alle, koska se tietenkin on noussut, päivän aikana nousee. Ihan normaalia.


Söit KAKSI helvetin isoa annosta spaghettia, onneksi pienellä kastikemäärällä, mutta ajattelitko kuinka paljon lempiruuassasi, pastassa on hiilihydraatteja?! Ja kaloreja!

Ei, en ajatellut. Minulla oli nälkä ja nyt tuo ääni huutaa ja kiroaa. Tänään lenkille, 1,5 tuntia ainakin, kevyttä hölkkää, ettei hengästy liikaa, muuten laihtuu väärästä paikasta. Ensin laihdutaan läskeistä, sitten vasta liioista lihaksista. Minulle nauretaan, tiedän sen. Nauretaan, koska olen säälittävä, nauretaan, koska kukaan ei oikeasti tiedä, mitä pääni sisällä on.

En edes minä itse.

Voi luoja kuinka säälittävä olet, Aurora... 

Tämän päivän kalorimäärä: 450kcl. Ja tuohan putoaa. Ihan varmana. Kulutan yli puolet pois. Lihakset painaa enemmän kuin läski. Hmm. Tarkoitukseni on pudottaa vaa'an numeroa, koska se saa oloni ahdistuneeksi. Huono homma jos tulee liikaa lihaksia. En enää tiedä, mitä haluan. Alan olla liian sekaisin tässä kaikessa...

Mitä minä oikein haluan?

Kuva Deviantartista, yhdestä lempipaikastani internetin syövereissä.