Sivut

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kuin perhosentoukkia

Tukehduttaa.

Kaikki on yhtä harhaa. Hetken luulin jo...

Olen yksin kotona. Ei äitiä rajoittamassa. Kukaan ei käske syömään.

Ahdistus kietoo sydämeni hurjaan pyörteeseen. Minä tukehdun.

Kuristaa.

Liiku. Nyt. Heti.

Ruma, lihava, säälittävä, oksettava, inhottava, raskas, painava, ällöttävä.

Kuole pois.

Tapa minut...

Mieleen pesiytyneet perhosentoukat ottavat nyt ohjat.

Älkää tulko niiden väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?