Päätin kirjoittaa tämän sinulle, suojelusperkele, kommenttina olisi ollut liian pitkä ehkä heh. Jos olet lukenut 'tämä on minun tarinani' osion tuolta päiväkirjani yläpalkista, on ehkä helpompi ymmärtää, mitä selitän. Olin siis 5-vuotias kun minulle annettiin liika vastuuta. Päätin olla vahva ja selvitä. Kasvatin kiusaamisen myötä itselleni niin vahvan kuoren, että vain harvat ovat sen läpäisseet edes vähän. Kuoreni on niin vahva, että olen itsekin toisinaan sen ulkopuolella, aivan kuin lumevahvuudellani olisi oma tahto. Se määrää, kerronko ihmisille mitään vai valehtelenko. Esitänkö vai olenko oma itseni. Kun silloin 2002 päätin olla vahva ja kestää kaiken kunnialla, en tullut ajatelleeksi, kuinka paljon 'vahvuus' voisi painaa. 11-vuotiaana en olisi kirjoittanut minnekään ajatuksiani, kesti puoli vuotta ennen kuin kerroin kenellekään, jos jokin vaivasi minua, edes yksi pieni ajatus. Nykyään, kärsin suojakuorestani, sillä totuuden kertominen on yllättävän vaikeaa. Välillä en tiedä itsekään, esitänkö, vai olenko oma itseni enkä tiedä mitä minä oikeasti olen. Esittämällä vahvaa olen murtanut itseni vuosien saatossa ja kadottanut todellisen minäni kuoreni alle. Liika vahvuus on aina pahasta, sillä loppujen lopuksi ihminen on maailman heikoin olento.
Paljon voimia ja jaksamista sinulle ♥
Ole vahva, mutta älä liikaa.
Tuli luettua :-)
VastaaPoista