Luin yhden tarinan. Nyt minä itken.
Ja tunnen ahdistuksen niin suurena. Niin suurena, että lakkaan hengittämästä.
Valtava pilvi ympäröi minut kauttaaltaan. Se tunkee silmiini, suuhuni, korviini. Huumaa kärsivällä melodiallaan ja nauraa minulle.
Minä tahdon pois. Pois. Pois. Pois. Pois.
Minä tukehdun omaan elämääni.
Syvällä. Syvemmällä. Pohjalla.
Kiitos paljon kommentista <3
VastaaPoistaTuo on ehkä mielenkiintoisin ajatus tähän kaikkeen paskaan liittyen mitä maailmassa on. Pitäisikö olla vahva ja hiljaa, vai antaa itsestään kaikki muille ja pyytää apua, kertoa ajatuksensa. Itse olen aina pyrkinyt ensimmäiseen, vaikka luonnostani olen avoin asioissani. En oikein tiedä miksi tavoittelen kovaa kuorta ja kylmyyttä. Ehkä se olisi kaunista.
Voimia ♥