Ja minä kaipasin toista, vaikka sanoinkin vain ahdistuvani maailmasta.
Sekavassa puhelinsoitossa, takeltelin sanoja sinulle, kuinka kaipaan ja kuinka kadun, että hylkäsin.
Sulka, olet enkelini, maalaat hymyn kasvoilleni...
Kaivannut jokaista viestiä.
Jokaista hetkeä.
Ja ääntäsi.
Kaatosateen piiskatessa kasvojani, märkä huppari liimautuu iholle. Minun on kylmä. Vannon, etten enää etsi toista valoa pimeääni.
Olen sinun perhosesi. Minä odotan.
Odotatko sinä?
Ja mihin asti?
En kadota talvipakkaseen, iske jääkidettä sydämeen.
Älä rakas pelkää.
Olenko pieni? Saadakseen syödä pitää olla pieni. Minua ahdistaa, kun en ole silmissäni tarpeeksi pieni. Luokkakaverit kauhisteli ja söin kaksi hedelmäkarkkia. Hassua.
Söin tänään koko koulun alun ensimmäisen aamupalani, hieman uunipuuroa ja omena. Eilen sitä samaa puuroa ja yksi ruisleipä, Villiviini vahti, että syön sen. Salassa söin kaksi pientä kanelipullaa ja välipalakeksin.
Jo neljä päivää oksentamatta.
Sinisiipiä on kohta jo 100... Haluaisitteko jonkun erikoispostauksen?
Minä koitan jaksaa odottaa, perhoseni.
VastaaPoistaSinäkin maalaat hymyn kasvoilleni.
Ihanaa, että pysyt vihdoinkin syömään jotenkuten. Muista, olen aina tukenasi, perhoseni ♥
Rakastan sinua.
- Sulka
Anteeksi, että olen ollut poissa.
VastaaPoistaKiitos, että tulisit. Voimia
Oon tosi ilonen et voit nyt syödä ees jotenkuten. Jatkathan samaan malliin~. Haluun et oot oikeesti onnellinen.
VastaaPoista