Miksi pistin jälleen kerran tällaisen nettipäiväkirjan pystyyn? Tarvitsin sitä. Jotain paikkaa jonne purkaa päivien ahdistus ja öiset itkut. En jaksa aina itkeä muille, lopulta he jättävät minut kyllästyttyään jatkuvaan valitukseen. Minut on opetettu kertomaan muille kaikki mieleni syövereistä, purkaan liikaa, tiedän sen. Meinasin menettää yhden tärkeän ihmisen ainoastaan vuodatuksen takia, siksi lopetan sen nyt. En tahdo menettää ketään, en tahdo jälleen olla yksin.
Eniten pelkään itseäni ja tätä maailmaa ympärilläni.
Kiitos rakas kun jaksat vierelläni. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?