On opeteltava elämään.
Jätän menneen lopullisesti, sillä menneessä en voi olla kanssasi. Tahdon olla kanssasi.
Kyllä minä jaksan odottaa. Pyytelen anteeksi, vaikka tiedän ettet pidä siitä.
Tiedän millainen sinä olet. Tiedäthän sinäkin millainen minä olet.
Ja juuri siksi eniten pelkään menettäväni sinut.
Minä odotan. Hiekka valuu sormieni välistä.
Ehkä sitten kun vihreää maalataan punaisella.
Mä en ole ehkä kovinkaan kaunis tai viisas, mut sä et näytä välittävän siitä vaikka mä luulin etten mä ikinä riitä sulle näin Mä en ole aivan virheetönkään, useimmiten saan vain huolia aikaan Silti sä olet aivan siinä, siinä mun vierelläin Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen ja poimit syliin siipirikon pilvistään pudonneen Siksi etsisin sua talviöistä tai aamuruuhkista asemilta Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut etkä hukkuisi ihmisvirtaan, jos sä tarvitset mua
Sul on siniset silmät ja katse niin varma, että mä en huomaa edes pelätä vaikka mä tiedän että tää maailma on mennyt sijoiltaan Sä näet valoa siellä missä tie katoaa pimeyteen ja poimit syliin siipirikon pilvistään pudonneen Siksi etsisin sua alta siltojen tai hälinästä yökahviloiden Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut etkä hukkuisi ihmisvirtaan Aina tiedä en missä kuljen välillä taivaan ja maan Kuka nojautuisikaan nuorallatanssijaan? En pysty ihmeisiin, en edes sellaisiin joista lehdistä luetaan silti toivon että luonas olla saan Siksi etsisin sua vaikka laitakaduilta, kellareista, syrjäkortteleista Sun nimes kirjoittaisin paidanrintaan että tuntisit mut etkä hukkuisi ihmisvirtaan, jos sä tarvitset mua
Johanna Kurkela - Jos sä tarvitset mua
52,8kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?