Merkityksetöntä

Väsyttää. Neljän tunnin unet ja painajaisia. Ahdistuskohtaus edellisenä iltana, kuinka paljon voimia vaadittiin teristä kieltäytymiseen. Liikaa...

Aamu liian hektinen ja ahdistusta. Lasten poliklinikalla paino, pituus, keuhkot, sydän. Labraan verikokeet ja sydänfilmi.

"Kyllä sinulla syömishäiriö nyt kyllä on."

Heikottaa. Melkein pyörryin. 54kg tasan, tiedän, että tästä puolitoista kiloa ainakin on nesteitä. Sairaalan kanttiinissa Toskapulla. Se tunki ulos. Ulos. Ulos. Ja nielin sen veden kirveltäessä silmäkulmissa.

Ei minua loppujen lopuksi kukaan jaksa ainiaan. Kaikki väsyvät ja hylkäävät.

En osaa kuin valittaa.

Ja tiedän, ettet siedä sitä.

Minne muuallekaan pyytäisin anteeksi? Anteeksi.

Anteeksi, että rakastan sinua niin paljon, etten luota kehenkään muuhun enää.

En edes itseeni.

Muste ihon alla hymyilee pöytälampun valossa.