Kankaita

Palasin sunnuntaina äidin luota nuorisokotiin.

Mummo ja täti ostivat minulle eilen kankaita. Ompelen niistä hameen ja toisen lolitamekon.
Tapasin eilen ja tänään Kehäkukkaa. Tunteeni ovat sekaisin. En enää osaa ajatella...

Sulka soitti eilen. Minusta tuntuu jotenkin orvolta. Ihanaa, että hän silti huolehtii minusta, vaikka olenkin tällainen. Inhoan itseäni.

Vihaan itseäni. Vihaan. Lihava. Painava. Läski. Minussa on liikaa. LIIKAA.

Paastosin sunnuntaista 24 tuntia. Täti pakotti syömään jäätelön neljän jälkeen. Kevyt mansikkatofujäätelö. Söin sen hitaasti, ahdistuneena ja murustin vohvelia asfaltille ja hupparini taskuun. Enkä päässyt oksentamaan.

Vaalean keltaista kangasta, printtinä vaaleanpunaisia prinsessoja. Täti osti vielä vapaaehtoisesti sellaista mustaa kangasta, jossa oli vihreitä lepakoita. Minä hymyilin. Teen siitä hameen.


Täti ja mummo veivät minut kiinalaiseen. Lempiruokiani. Söin pääasiassa salaattia, mutta maistoin hieman riisiä ja paistettuja nuudeleita, pari palaa hapanimeläkanaa, niistä tuli yhteensä 300kcl...

Kävin aamulla lenkillä, tänään en ehtinyt. Illalla tein vielä lihaskuntoa, 50 selkää, 50 vatsaa, 50 reittä.

Tahtoisin rikkoa itseäni... Tässä sekavuudessa... Minuun sattuu. Tahdon pois.