Ei tarpeeksi ja toiset sanovat lopeta

En jaksa liikkua. Silmäluomet painuvat kiinni ja kurkkua kuristaa.

En jaksaisi enää hetkeäkään. Täti soitti, kerroin opiskelevani ahkerasti.

Ostoksilla omaohjaajan kanssa. Kengät, huppari ja farkkulegginsit. Hetkessä minulle tulee inhottava massaolo... En jaksa välittää.

Ne xxs-kokoiset olivat liian pienet...

Ei. Minä olen liian iso.

Tauko. Tauko Ametistin kanssa. 9 päivän seurustelun jälkeen tauko. Miksi saan kaikesta aikaan pahaa? Miksi...

Sydän rintalastani päällä tuntuu viileältä. Itken kolmatta kertaa vuorokauden sisällä.

En jaksa laittautua. Olen ruma.
En jaksa miettiä pukeutumistani. Otan vain jotkut vaatteet.
En jaksaisi enää hetkeäkään olla minä.

Kerroin omaohjaajalleni pahasta olosta eilen. Kerroin kuinka en jaksa enää ahdistua ruuasta, silti tahdon laihtua... Kerroin ruokahuijauksistani. Nyt kaduttaa.


Silti tuntui hyvältä kun hän halasi nukkumaankäydessäni ennen kuin lähti töistä.

Nuorisokodissa yksi tyttö lihottaa itseään. Se on niin ihanan laiha... Sillä on luisevat olkapäät ja kapeat jalat ja se syö jo kolmatta pullaa... Minä otan toisen pienen mansikkavaniljapullan ja näykin sitä hitaasti kuin lapsi. Sitä ennen olen syönyt pieniä suolaisia muffineja neljä kappaletta, jokaisesta nyppinyt lihat pois. Pieninä paloina nakerran tunnissa ne muffinit. Minun oli nälkä, en tahtonut myöntää sitä.

Enkä tahdo edes yrittää oksentaa, niinkuin keskiviikkona, kun meinasin tukehtua.

Omena ja kurkkua vielä. Kaloreita 1150kcl. Itken yöllä ja katselen teriä. Jätän ne syrjään ennen ihoa.


En minä jaksa.

Kävelen bussipysäkille. Painan uuden kengän kärjen maassa lojuvan puolikkaan savukkeen päälle. Bussi tuli. En ehtinyt polttaa loppuun.

Tunti alkaa. Kuvataidetta. Piirsin jo ensimmäisellä tunnilla työn valmiiksi.

Kuka hyväksyisi minut minuna?