Idästä helvettiin...

Katson tätä tietokoneen näyttöä ja huokaisen. Olen koulussa ja tämä on 23. luvaton poissaolo, muuten kaikkia merkintöjä onkin jo 80 tammikuulta lähtien.

Tänään on psykologi... Ja psykologisen tutkimuksen viimeinen osa. Saadaanko viimein selville, mikä minua vaivaa? Miksi kuulen mitä muut eivät ja miksi pelkään ihmisiä ja itseäni? Tämä on niin vaikeaa...

Näen R:n lauantaina. Se saa minut hymyilemään ja odottamaan lauantaita enemmän kuin mitään.

Ei tässä viikossa mitään muuta hyvää ole.

Aloitin paastoamisen. Tänään en syö vaikka kuinka pakotettaisiin. Ajatuskin eilisestä oksettaa. 4 Kismet-patukkaa... Minua hävettää ja oksettaa. Houkutus oli liian suuri ja nyt hävettää...

Yli tuhat kaloria... En halua edes ajatella...

Hävettää niin paljon... Kamalan syyllinen olo...

Miksi istun tässä kirjoittamassa enkä ole kilttinä oppilaana biologian tunnilla? En pysty... Pitää pitää kulisseja perjantaihin asti, vaikka tiedänkin että A moittii minua kun huomaa merkinnän wilmassa...

Se viime äidinkielen tunti oli kamala... Kuulutin omaa tyhmyyttäni koko luokalle olevani lesbo. He nauroivat, eiväthän he muutenkaan pidä minusta... Jätin jälleen yhden liikuntatunnin pois viime perjantaina. En halua nähdä niiden tyttöjen ylimielisiä katseita. He ovat laihoja ja kauniita... Elämäniloisia ja he nauravat. Minä olen kateellinen heille... Ja he katsovat minua ilmeellä 'katso, olemme täydellisiä, polvistu jalkojemme juureen!' ja minä teen niin, koska olen epävarma, heikko ja nöyrä. Minuun sattuu niin paljon eikä kukaan voi ymmärtää millaista se on. Ei edes äiti, sillä minun kipuni on minun kipuni.

Minua surettaa... R:lläkään ei kaikki ole hyvin. Hänen äitinsä on hirveä... En ymmärrä miksi emme saisi hänen mielestään olla yhdessä. Mehän olemme onnellisia? Eikö hän halua tyttärensä olevan onnellinen? Ei varmaan... Pääsisinpä useammin kultani luokse...

Muutamat ihmiset eivät enää puhu minulle... Mitä tein? Olenko satuttanut heitä tietämättäni? En kai... Olenko niin kamala että minun kanssani ei voi olla... Tai edes puhua minulle... Ainakin sovin välit P:n kanssa, se on hyvä juttu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni... Tuntuu pahalta... Onneksi minulla on R... En halua jäädä yksin. En halua...