Minua masentaa... Ulkona on kylmä ja oloni on heikko... Talvea on ollut jo seitsemän kuukautta. Tämä alkaa jo väsyttää. Olen sinnitellyt koko kylmän kauden, joka alkoi lokakuussa eikä tunnu loppuvan koskaan... Lokakuussa kaikki myös romahti... Minä romahdin. Olisipa jo kesä... Olisipa jo lämmin...
Tänään tuli kolmas kuukausi täyteen rakkaani kanssa. Hän on yksi joka pitää elämänliekkini kirkkaampana ja minut onnellisena. Nauran, itken ja hymyilen hänen vuokseen. R miten pärjäisin ilman sinua? Olet estänyt minua satuttamasta itseäni enempää, auttanut kun olen voinut vain itkeä. Rakastan sinua enemmän kuin mitään.
Eilen oli sellainen olo... Miksi tämä kaikki on? Miksen vain voi lakata kärsimästä, miksi kymmenet äänet täyttävät pääni ja saavat minut pelkäämään. Miksi missään ei ole turvaa?
Eniten kaipaan sitä että saisin taas herätä aamuisin äidin luota, keittää hänelle aamukahvit ja istua pöytään hänen kanssaan. Nauraa ja jutella.
Minä kaipaan perheen ympärilleni, en kilometrien päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kosketa minua
Tunnetko taivaan silmissäni?