Kotiloma

Join kaakaota...... Liikaa kaloreita. Hyi paha olo...

Mulla on kotiloma tän viikonlopun yli, näen äidin... Silti tuntuu jotenkin omituiselta eikä niin iloiselta kuin pitäisi... Selvennykseksi, asun nuorisokodissa ja mulla on kotilomat kahden viikon välein, nyt on vuorossa äitin tapaaminen... Äitiä on tietenkin ihana nähdä, mutta pelkään pikkuveljeäni niin paljon, että viikonloppu sen kanssa kuulostaa pelottavalta... Veljeni on käyttänyt väkivaltaa minua kohtaan melkein kahdeksan vuotta, minkä verran hänen kanssaan tätini luona asuin. Asioiden kärjistyttyä viime syksynä/talvena, muutin nuorisokotiin... Oltuani tosin muutaman päivän osastolla kriisihoidossa... Kotilomat on pelottavia, veljeni haukkuu ja lyö, pelkään väkivaltaa, sitä että mua satutetaan enemmän...

Ja nyt joudun syömään kotiloman aikana, paljon, koska äiti näkee musta kaiken päällepäin. Ahdistavaa... Onneksi mulla on piirustuslehtiö mukana.

Miksi tuntuu niin yksinäiseltä? Mulla on tyttöystävä, ysräviä ja kavereita ympäri Suomea.

Yksikään ei ole mun luona. Jatkuvasti ikävä ja tuska. Loppujen lopuksi olen yksin tässä kylmässä maailmassa, siipeni ovat hauraat ja hädin tuskin jaksavat kantaa raskasta kehoani. Kohta ne katkeavat...

Silloin menetän toivoni.