Sadetanssijoita

Minä piirrän jälleen.

Minä katson valkeita seiniä ja ihmisjoukkoja, oikeasti olen muualla.
Silmät suljettuina annan hiljaisten askelieni kulkea pitkin asfalttia. En olet tässä. Nyt taitaa olla ruokatunti.

150g rasvatonta hedelmäjogurttia, 60kcl. Ruokaa tarjolla seuraavan kerran 20:30, pitäisikö syödä? En odota ruokaa. Minulla ei ole nälkä. Ihanan tyhjä olo.

Väsymys painaa silmiäni, vaikka nukuin jopa kahdeksan tuntia painajaistenkin keskellä. Tunnen sen piston sydämessäni vieläkin.

Kuvataidekoulu viideltä, mitähän siitäkin tulee... Jatkanko työtäni, vai maalaanko vain kaiken pahan isolle mustalle pahville? En tosiaankaan tiedä.

Kolmelta nuorisokodin oman psykologin tapaaminen. Terapiaa seonneen lapsen mielelle.

Luuletko, että kerron sinulle mitään?

 Voi kyllä, minun peilini on oikeassa. FAT

Ja taas tein lupauksia.

Ulkona sataa. Kasvot kohti taivasta, tänään tahdon tanssia.

Romahdusvaara

Onpas kummallinen olo... Yhden jälkeen nukkumaan ja heräsin puoli yksitoista - vasta. Edes yksi hyvin nukuttu yö insomnian keskellä.

Jokin silti kalvaa mieltäni ja pahasti. Haluan R:n takaisin tänne, hänen kanssaan on parempi olla...

Nyt ahdistus tekee jälleen pientä ja vähän isompaa pesää sydämeni nurkkaan. Mihin tämä nyt taas on menossa?

Päivää varjostaa paitsi pilvisen sään lisäksi tieto, että tänään pitää palata nuorisokotiin. Juna lähtee kuudelta, luultavasti nukun koko matkan, ehkä.

Jos minä saisin päättää, jäisin vielä tänne, täällä on parempi, vaikka tunnenkin ahdistusta...

Huomenna terapiakerta. Romahduspelko kasvaa.

Inhottava levoton olo. Missään ei tunnu taaskaan hyvältä...

Tasapainoilua

En syö. Syön. En syö. Syön. En syö. Syön...

Annoin itselleni periksi... Nee rikkoi dieettini tuputtamalla minulle Arnoldsin suklaadonitsin. Nyt olen syönyt suklaalevyn, lisäksi täällä piti syödä nakkeja ja ranskalaisia. Voi minua niin hävettää. Paljon rasvaista ruokaa... Hyih.

Toisaalta, harjoitin tunnin lihaskuntoa ja olen kävellyt tänään kaupungilla... Silti kaloreita on tullut ainakin 1200. Jos otan tämän viikonlopun rennommin, ensi viikolla minä oikeasti aion aloittaa matkani kohti siroa hentoutta.

Huomenna näen R:n. Tuntuu niin hyvältä. Hän ei ole minulle vihainen ja näin tänään ystäviä, jotka saivat minut hymyilemään.


Toivottakaa minulle onnea huomiseen.

P.S: kiitos uusille lukijoille, haleille ja kommentoijille, piristätte aina päivääni. ♥