Moment tiedottaa

Aurora on rippileirillä 1.-9.8 ja sen jälkeen vielä 10.-14.8 kotilomilla, eikä näinollen pääse tietokoneelle tänä aikana, kunnossa hän on kuitenkin.

Paljon voimia kaikille sinisiiville toivoo Aurora.

Anna varjoni revetä auringossa

Minulla on heikko olo.

Tahtoisin vain kadota.


Kädet tärisevät, silmät sumenevat.

Yhdeksänkymmentäyksi tuntia. Alle lautasellinen salaattia yhteensä.

Tonnikalasalaatin tonnikalat servettiin eilen Linnanmäellä. Kanasalaatin kanat servettiin eilen Hesburgerissa.

Toissapäivänä sotkin ruokaa lautaselle.

"Kyllä minä söin"

Hiljaa itsekseni hymyilen ja otan jääkylmän suihkun palellen puolituntia pyyhe ympärilläni.

Kiitos eilisestä Mustekynä ♥

Viime vuonna valokuvasin paljon. Tässä yksi otokseni...

Kankaita

Palasin sunnuntaina äidin luota nuorisokotiin.

Mummo ja täti ostivat minulle eilen kankaita. Ompelen niistä hameen ja toisen lolitamekon.
Tapasin eilen ja tänään Kehäkukkaa. Tunteeni ovat sekaisin. En enää osaa ajatella...

Sulka soitti eilen. Minusta tuntuu jotenkin orvolta. Ihanaa, että hän silti huolehtii minusta, vaikka olenkin tällainen. Inhoan itseäni.

Vihaan itseäni. Vihaan. Lihava. Painava. Läski. Minussa on liikaa. LIIKAA.

Paastosin sunnuntaista 24 tuntia. Täti pakotti syömään jäätelön neljän jälkeen. Kevyt mansikkatofujäätelö. Söin sen hitaasti, ahdistuneena ja murustin vohvelia asfaltille ja hupparini taskuun. Enkä päässyt oksentamaan.

Vaalean keltaista kangasta, printtinä vaaleanpunaisia prinsessoja. Täti osti vielä vapaaehtoisesti sellaista mustaa kangasta, jossa oli vihreitä lepakoita. Minä hymyilin. Teen siitä hameen.


Täti ja mummo veivät minut kiinalaiseen. Lempiruokiani. Söin pääasiassa salaattia, mutta maistoin hieman riisiä ja paistettuja nuudeleita, pari palaa hapanimeläkanaa, niistä tuli yhteensä 300kcl...

Kävin aamulla lenkillä, tänään en ehtinyt. Illalla tein vielä lihaskuntoa, 50 selkää, 50 vatsaa, 50 reittä.

Tahtoisin rikkoa itseäni... Tässä sekavuudessa... Minuun sattuu. Tahdon pois.

Aamu valkenee tässä universumissa

Olen istunut tässä jo muutaman tuntia. Valvonut yön. On hiljaista, vaikka keittiöstä kuuluukin vähän ääniä. Arvailua, kuka mahtaa olla hereillä?

Pikkuveli antoi minulle T-paitansa. Sen, missä on pääkallo ja tekstiä edessä. Se on ihanan mukava ja väljä. Halasin veljeäni.


Ikkunassa aurinko tekee pesää lasikulmiin. Silmiin sattuu ja painan pääni alas.

Viikon päästä maanantaina alkaa rippileiri. Haluan silloin olla alle 50 kiloa. Mistä saisin vaa'an? Minä tahdon olla kaikkia muita pienempi. Tahdon olla hento ja hauras.

Ikävä Kehäkukkaa, mutta näemme maanantaina. Miksi minulla on aina niin turtunut, tunnoton sydän?

Äiti sanoi, että minunkin niskanikamat näkyvät.

En näe.
En osaa.

Pelottaa, että kaikki oli siinä ja silti hengitän hitaasti.

Ahdistaa ja tahtoisin vain pois.
Lopullisesti, sinisiipien kanssa.

Se oli vaniljapehmis suklaaströsseleillä

Kulutin tänään kaloreita kukkaisviikoilla Negativen keikalla.

Saatoin näyttää erikoiselta ompelemassani vaaleansinisessä lolitamekossa siellä rokkareiden keskellä, mutta minulla oli hauskaa ja hyvä olo pehmiksestä huolimatta.

Taivaalla lintuja kädet kosketti pilvien reunoja hipaisten.

Ahdistaa, tuntuu, että olen vain lihonut ja turvonnut.

Tahtoisin pitkästä aikaa piirtää, mutta mitä?

Siinä on ompelemani lolitamekko.

Haudalle lasken kärpästen raatoja

Eilen illalla oli sauna.

Minä pysähdyin peilin eteen katselemaan itseäni ahdistuneena.

Äiti katsoi minua pitkään. Hän sanoi, että kylkiluuni näkyvät selästä, että näytän kohta Auschwitchin keskitysleirivangilta.

Minä en vastannut.

Jos en syö, menetän puhelimeni enkä saa käyttää tietokonetta. Ahdistaa.

Jäin eilen yksin puoleksi tunniksi. Ahmin, oksensin, ahmin, oksensin. Kurkku on kipeä. Vatsa on kipeä. Pää on kipeä.

Sydän on kipeä...

Sängyssäni vaaleanpunaiset barbie-prinsessa lakanat. Pehmokoira Tunturintuuli piilossa peiton alla. 

Tahto nukahtaa ja silti sydämessään valvoa.

Kehäkukka on aivan ihana. Me näemme maanantaina.

Avohaava vei aamuisen hyvän oloni. Tänään minua masentaa, vaikka ulkona sataa. Tahtoisin ulos sateeseen.

Otin aamulla muutaman kuvan nyt kun turvotus on jo laskenut. Miksi minun on niin vaikea käsittää itseäni? Kylpyhuoneen valaistus on hirveä.

(KUVAT POISTETTU)

Ahdistaa. En pärjäisi ilman teitä sinisiivet, olette ihania!

Ostin ultrasuloiset sukat.♥

kiellettyjä ruokia jaloissa

Epätietoinen tavoitteiden hakemisprosessi

Kiersin järven aamulla. 8km. Jalkani kävelivät tauotta kivusta huolimatta. Annetaan silmienkin hymyillä.

Ahdistaa katsoa peiliin. Reidet leviää tuolille. Turvottaa. Vihaan tätä aikaa kuukaudesta.

Eilen kaupungilla mustat pillifarkut tuumakokoa 25. Tekoripsiä lisää. Kadotin yhdet.

Tapasin hassulaisen ja pelkään, että annoin itsestäni ihan omituisen kuvan. Ihmiset tuijottivat ja minua ahdisti.

Eilenkin kävin lenkillä, ehkä kolme kilometriä ja osan juoksin.

Pala kinkkukasvispiirakkaa = 200kcl
tomaattikeittoa = 150kcl
kaksi palaa kotona leivottua porkkanaleipää = 100kcl
pilttimössöä = 50kcl
sokeritonta mehukeittoa = 18kcl
=518kcl

Minun on laihduttava. Pienennyttävä. 10kg ainakin.

Tahdon olla hauras, koskematon, saavuttamaton. Kadonnut.

Vihaan itseäni.

Vielä joskus 43kg.

Olisiko helpompi tie pois...

Peilikuvasta ihmismielen viha

Sinitaivaalla lensi lintuja. Vietin eilisen Särkänniemessä perheeni kanssa.
Vieläkään en uskaltautunut kamalimpiin laitteisiin, mutta Tyrsky on aivan ihana.

Tahdoin olla lintu. Pudottautua Näsijärveen ja upota pohjaan.

Pikkusiskon piti lähteä aikaisemmin. Surumieli jäi seurakseni, mutta näenhän siskoni vielä viikon päästä.

Unessa kävelin katua pitkin jättämättä jälkiä.
Pieni keijukainen tuli minua vastaan ja otin hänet huomaani. Kehäkukka ja minä aloimme seurustella. Tutustuin häneen osastolla. Olemme molemmat pieniä.

En minä Sulkaa silti voi unohtaa, enkä luovu hänestä kokonaan. Aika näyttää. Tahtoisin joskus.

Tarvitsen pienemmät farkut. Kaupungille myöhemmin.

Taivaaseen heijastui varjoni. Asfaltti ei näytä sitä.

Viha itseään kohtaan.

Pelko itseään kohtaan

Häpeä itseään kohtaan

Aika tuntuu pysähtyvän kokonaan ja silti kellonviisari liikkuu hitaasti


Varjoissa vääristyy ruumis.

Silmääni on muuttanut asumaan sinisiipi. Kuka tanssisi nuoralla kanssani?

Te pyysitte kuvia. Minä otin niitä.

(KUVAT POISTETTU)

Tällä kertaa hieman enemmän kuvia... Te jotka käytte vain nauramassa minulle, voitte poistua.
Haluaisiko joku tosiaan nähdä kasvonikin..?

Varjoista valoihin ja takaisin piiloon

Rakkaat sinisiivet.
Minä lähes itkin kun näin kaikki ihanat kommenttinne.
Minua on kaivattu ja se lämmitti mieltäni.

Olin aluksi muutaman päivän osastolla. Tämän jälkeen minut kirjattiin ulos ja jouduin nuorisokotiin.

30 päivän rajoitus. Ei konetta, ei puhelinta, ei ulos ilman ohjaajaa.

Minä olin yksin ja olin syömättä. Sitten söin kaksi salaattiannosta, kaksi omenaa...

Seuraavina päivinä innostuin ruuanlaitosta.


Ja minun oli pakko syödä.

En muista, kuinka monesti viikkojen aikana juoksin kylpyhuoneeseen ja tyhjensin itseäni.

Kyyneleet valuivat poskillani. En oksentanut kolmeen päivään oksennettuani hieman verta.

En voinut liikkua, vain salaa lihaskuntoa öisin ja tanssia. Liikaa ruokaa.

Paino ei ole noussut. Osastolle tullessa painoin 53,3kg, osastolta lähtiessä 51,7kg.

Nyt en tiedä. Huijasin punnituksessa.

Tämänhetkiset vartalonmitat:

rinnanympärys päältä: 76cm
rinnanympärys alta: 69cm
vyötärö: 59cm
lonkan kohdalta: 74cm
lantionympärys: 84cm
reiden levein kohta: 46,5cm
ranne: 14cm

Anteeksi sekavasta tekstistä. Kiitos te 80 sinisiipeä, kiitos.


Rakkaudella, Aurora.

P.S: kaikki jotka tahtovat, voivat lisätä msn-osoitteeni le-introuvable@hotmail.com vastaan kysymyksiin ja tutustun jos tahdot vain