Sanattomilla äänillä kurkkuun sattuu

Olen kipeänä. Ollut eilisestä lähtien.

Toissayönä nukuin paksut legginsit, T-paita ja neuletakki päälläni, unisukat jalassani. Silti palelin peiton alla.

Eilisaamuna: kuumetta 37,9 siksikö en pystynyt edes nousemaan?

Kurkku on vieläkin kipeä.

Vaikka olin kipeä, söin. En paljoa, mutta yritin.


Ei silti tehnyt mieli...

En tiedä painoani vieläkään ja ahdistaa.

Pääsen onneksi tänään kotilomalle. Menemme mökille.

Aamulla ruusunmarjateetä, puoli desilitraa kaurapuuroa ilman suolaa, tilkalla kevytmustikkakeittoa.

En syönyt lounasta.

Siinä on maalaukseni.. Kevätlukukausi oli niin kaamea, melkein lopetin kuvataidekoulun kun en jaksanut.

457 kilometriä, tahdon silti tehdä meidät todeksi

Ametisti jätit haavat sydämeen. Olimme hetken.

Ja minä kaipasin toista, vaikka sanoinkin vain ahdistuvani maailmasta.

Sekavassa puhelinsoitossa, takeltelin sanoja sinulle, kuinka kaipaan ja kuinka kadun, että hylkäsin.

Sulka, olet enkelini, maalaat hymyn kasvoilleni...

Kaivannut jokaista viestiä.
Jokaista hetkeä.
Ja ääntäsi.

Kaatosateen piiskatessa kasvojani, märkä huppari liimautuu iholle. Minun on kylmä. Vannon, etten enää etsi toista valoa pimeääni.

Olen sinun perhosesi. Minä odotan.
Odotatko sinä?

Ja mihin asti?

En kadota talvipakkaseen, iske jääkidettä sydämeen.
Älä rakas pelkää.

Olenko pieni? Saadakseen syödä pitää olla pieni. Minua ahdistaa, kun en ole silmissäni tarpeeksi pieni. Luokkakaverit kauhisteli ja söin kaksi hedelmäkarkkia. Hassua.

Söin tänään koko koulun alun ensimmäisen aamupalani, hieman uunipuuroa ja omena. Eilen sitä samaa puuroa ja yksi ruisleipä, Villiviini vahti, että syön sen. Salassa söin kaksi pientä kanelipullaa ja välipalakeksin.

Jo neljä päivää oksentamatta.

Sinisiipiä on kohta jo 100... Haluaisitteko jonkun erikoispostauksen?

käsivarsien ihoon piirretty yritys

Siinä hiljaisuudessa, ilmeettömänä tuijotin peiliä. Etsin huoneen pimeimmistä nurkista auttavan enkelin siiven kärkeä johon tarttua. Kun enkeli ei näyttäytynyt, rikoin itseäni.

Ruusut kuivuneina ikkunalle veivät hetken hymyn mennessään.

Vedän mustat hihat peittämään ranteita. Sormet ovat jäässä ja palelen. Tahdon itkeä ja olen yksin.


Kuka kietoisi kädet ympärille ja lohduttaisi surevaa, silittäisi hiuksia ja kertoisi, ettei loppu tule vielä tänään.. Kuka pitäisi lähellä ja suutelisi hellästi pyytäen katseellaan jäämään...

Polttaa.
Kirvelee.
Kenellä olisi antaa sideharsoa?

Piirtäen kyyneleet kasvoilleen, tahtovat Tuonelan kutsujattaret meitä vietellä mukaansa.

Aamulla heräsin lakanat sotkeutuneina ympärilleni. Punaruskeat tahrat kertoivat.

Näitkö yöllä painajaisia pieni?

Kirjoitan sydämeni tarinan iholle, sinä luet sen
Vain kävelemällä vastaan

Ei tarpeeksi ja toiset sanovat lopeta

En jaksa liikkua. Silmäluomet painuvat kiinni ja kurkkua kuristaa.

En jaksaisi enää hetkeäkään. Täti soitti, kerroin opiskelevani ahkerasti.

Ostoksilla omaohjaajan kanssa. Kengät, huppari ja farkkulegginsit. Hetkessä minulle tulee inhottava massaolo... En jaksa välittää.

Ne xxs-kokoiset olivat liian pienet...

Ei. Minä olen liian iso.

Tauko. Tauko Ametistin kanssa. 9 päivän seurustelun jälkeen tauko. Miksi saan kaikesta aikaan pahaa? Miksi...

Sydän rintalastani päällä tuntuu viileältä. Itken kolmatta kertaa vuorokauden sisällä.

En jaksa laittautua. Olen ruma.
En jaksa miettiä pukeutumistani. Otan vain jotkut vaatteet.
En jaksaisi enää hetkeäkään olla minä.

Kerroin omaohjaajalleni pahasta olosta eilen. Kerroin kuinka en jaksa enää ahdistua ruuasta, silti tahdon laihtua... Kerroin ruokahuijauksistani. Nyt kaduttaa.


Silti tuntui hyvältä kun hän halasi nukkumaankäydessäni ennen kuin lähti töistä.

Nuorisokodissa yksi tyttö lihottaa itseään. Se on niin ihanan laiha... Sillä on luisevat olkapäät ja kapeat jalat ja se syö jo kolmatta pullaa... Minä otan toisen pienen mansikkavaniljapullan ja näykin sitä hitaasti kuin lapsi. Sitä ennen olen syönyt pieniä suolaisia muffineja neljä kappaletta, jokaisesta nyppinyt lihat pois. Pieninä paloina nakerran tunnissa ne muffinit. Minun oli nälkä, en tahtonut myöntää sitä.

Enkä tahdo edes yrittää oksentaa, niinkuin keskiviikkona, kun meinasin tukehtua.

Omena ja kurkkua vielä. Kaloreita 1150kcl. Itken yöllä ja katselen teriä. Jätän ne syrjään ennen ihoa.


En minä jaksa.

Kävelen bussipysäkille. Painan uuden kengän kärjen maassa lojuvan puolikkaan savukkeen päälle. Bussi tuli. En ehtinyt polttaa loppuun.

Tunti alkaa. Kuvataidetta. Piirsin jo ensimmäisellä tunnilla työn valmiiksi.

Kuka hyväksyisi minut minuna?

Enkelten tiellä me emme eksy

Sinisiivet rakkaat, laittakaa sähköpostiosoitteenne, en voi lähettää kutsuja ilman niitä...

Sinisiipiä silmissäni on ja pysyy, mutta kuvat ja yksityisempi elämä täyttää mielen harmaat perhosentoukat

Ei ole vaakaa. Ja alan olla niin väsynyt, että hetkeen vain syön jos siltä tuntuu ja olen syömättä kun tahdon... En jaksa edes liikkua enää kun tahdon vain unohtaa ja kadota pois.

Sulka...

Rakastan Ametistia. Silti me taas riitelimme... En jaksa riidellä. Tahdon vain painaa pääni hänen syliinsä, tahdon olla hänen lähellään... Tahdon olla puolet hänen sydäntään.

Sulka älä katoa.

Minulla on niin paha olla ja voimat jälleen liian vähissä.

Sunnuntaina oli konfirmaatio. Yhden päivän, olin onnellisempi kuin koskaan. Hymyilin, nauroin ja lauloin.

Söin välittämättä mistään muusta kuin hymyistä ympärilläni.

Eilen palasin nuorisokotiin ja tänään tahdon kadota.

Vie minut kauas, älä päästä irti
Pudota silti hellästi

Jumala jos olet olemassa
Kuule minun ääneni
En jaksa enää

Teidän kyyneleenne talteen korjataan

Minä katson ruutua. Se ei ole omani. Istun kirjaston koneella pyöräiltyäni 10km. Sydän hakkaa ja kurkku on kuiva. Unohdin vesipullon.

Rippileiri oli hieno kokemus. Ymmärrän nyt monia asioita paremmin.

Kyyneleitä yhdeksänkin päivän aikana silti.

Ennen rippileiriä ja kotilomaa olin syönyt 99 tunnin aikana yhteensä lautasellisen salaattia.

29.7 iltapaino 51,4
30.7 aamupaino 50,9kg
31.7 aamupaino 50,7kg
1.8 aamupaino 49,9kg

1.8 Leiri alkaa kymmeneltä. Seison pihalla laukkujeni kanssa ja katselen toisten jalkoja. Onko joku minua laihempi? Pelottaa. Päälläni on farkkumekko. Tuulee ja minun on kylmä. Kaivan laukusta lämpimän hupparin ylleni. Sisälle päästyäni luen päivän ohjelman ja nielaisen.
Joka välissä on ruokaa. Aamupala, lounas + jälkiruoka + leirikioski, päiväkahvit, päivällinen + jälkiruoka + leirikioski, iltapala... Luen listoja ahdistuneena. Pian on ruokailu. Otan ruokaa mahdollisimman vähän ja syön niin hitaasti kuin pystyn. 32:sta kanssaruokailijasta olen viimeinen, joka lopettaa ateriansa. Päiväkahveille en edes mene. Päivällinen on pakko. Vähiten ruokaa, viimeinen, joka lopettaa ruokailun. Otan kiisseliä. Oksennan. Kävelen 5km reippaasti, käyn kotona. Otan mukaan nektariinin ja kaksi omenaa. Syön lenkillä. Oksennan tien laitaan. Iltapalalla juon vain kupin vihreää teetä. Seuraavana aamuna syön vain vähän puuroa. Tarjolla on mustikkakakkua. Syön kaksi palaa. Oksennan. Itken ja vihaan itseäni. Muutenkin syömiset ja oksentelut ahdistavat. Seuraavana päivänä en jaksa välittää mistään, tahdon vain syödä. 1670kcl ja seuraavana yönä oksennan kerran vessassa pahaa oloani. Viikko jatkui vain syöden, milloin kolme jäätelöä päivässä, milloin hieman karkkia, milloin monta kääretorttuleivosta, milloin kolme muurinpohjalettua. 9.8 rippileiri loppui ja tiesin lihoneeni. Silti söin ahmien. En tahdo enää oksennella...

Rippileirillä minä lihoin. Ruokaa oli koko ajan. Ahmin ja oksentelin ensimmäisinä päivinä. Kurkku kipeytyi ja oksentelu loppui.

Ahmiminen jatkui.

Hetkellisesti tahdoin, ettei ruoka ahdistaisi ja minä söin. Omassa rauhassani ja salaa otin lisää katuen jälkeenpäin...

7 päivää minä söin joka päivä liikaa ja iltaisin tunsin itseni niin täydeksi, että itkin ahdistusta.

10.8 aamupaino 53,8kg

Ja siinä hetkessä tahdoin hypätä ikkunasta, kuolla pois. Laihtua. 49kg koulun alkuun mennessä.

11.8 aamupaino 53,4kg 

Eilisen liikunnat jäivät vähäisiksi. Laulaminenkin kuluttaa kaloreita. Lauloin singstaria ja tanssin yli 3,5 tuntia koko päivän aikana. -404kcl

12.8 aamupaino 52,9kg

Marjojen poiminta kuluttaa kaloreita. Poimin 1,5 tuntia marjoja. Pyöräilin puoli tuntia.
Syönyt olen tänään ruispuuroa, sokeritonta mustikkamehukeittoa, mikrotettuja omenanpaloja kanelilla maustettuna ja viisi viinirypälettä.

Huomenna painon on oltava pienempi...

Menen vielä tänään lenkille ehkä... Jos ehdin.

Poistan tänään kaikki kuvat itsestäni tästä blogista. Loin uuden blogin, joka tulee olemaan vain kutsutuille lukijoille. Siellä kerron elämästäni enemmän ja julkaisen kuvia. Kutsun voi pyytää kommentoimalla tähän merkintään.

siinä on taas yksi valokuvaamani kuva

Kiitos kaikki 92 kaunista sinisiipeä ♥